Lähden maata pitkin Istanbuliin
Sain keväällä jostain päähäni ajatuksen lähteä syksyllä maata pitkin Turkkiin. Ideaa ei varsinaisesti laimentanut se, että tv:stä tuli Race Across the World, jossa kisaajat matkasivat maata pitkin Istanbulista Turkuun. Tein vuonna 2019 Eurotripin, joka kulki reittiä koti-Tallinna-Riika-Kaunas-Varsova-Krakova-Kosice-Budapest-Maribor-Wien-Praha-Berliini-koti. Toteutin tämän bussin ja junan yhdistelmällä, ja samat metodit ovat odotettavissa tulevalla reissullakin. Olen tehnyt paljon roadtrippejä veljeni kanssa viime vuosina, mutta tällaiset pidemmät bussi- ja junamatkat ovat huutaneet poissaolollaan.
Synkän matkailun perässä
Eurotrip 2025:n reitti kulkee osittain samojen maiden läpi, mutta olen pyrkinyt valitsemaan tarkemmat kohteet niin, etten olisi käynyt niissä aiemmin. Tästä poikkeuksena tulee olemaan ainoastaan Budapest, jonne haluan nyt palata uudelleen käydäkseni House of Terrorissa. Matkan idea itse hitaamman maata pitkin matkailun lisäksi onkin sisällyttää ohjelmaan dark tourism -kohteita, joka on yksi erityismielenkiinnonkohteistani matkailun saralla.
Edellisellä reissulla kävin Auschwitzissa, joten nyt otan suunnaksi Majdanekin keskitysleirin. Lisäksi kävin viime syksynä Riian KGB-museossa, ja sen myötä haluan käydä sellaisessa myös Vilnassa. Vilnasta aion yrittää käydä Valko-Venäjällä, jossa KGB ei ole painunut historiaan, vaan valtiovallan kanssa saa edelleen olla tarkkana. Teen lopullisen päätöksen Minskin visiitistä vasta tuonnempana, sillä maahantulosäädökset ja kiristynyt poliittinen ilmapiiri voivat vielä vesittää suunnitelmani. Tällä hetkellä sinne ei tarvitse enää viisumia, mutta sekin voi muuttua. En jaksa kuitenkaan stressata.
YOLO, you only live once
Valko-Venäjälle ei voi EU:n lentokieltojen ja ilmatilan rajoitusten vuoksi lentää lainkaan, joten sinne on helpointa mennä Liettuasta bussilla. Maassa ei myöskään toimi ulkomaiset pankkikortit, joten rahapolitiikkakin on vielä ratkaistavana. Totesin miehelleni hiljattain, että odotan innoissani tätä reissua osittain juuri siksi, että pääsen taas ratkomaan haastavia tilanteita yksin.
Olen saanut kriittisiä kommentteja ihmisiltä, jotka rajoittavat omaa matkusteluaan pelon takia ja yrittävät moralisoida muitakin, mutta olen jo tottunut siihen, että saan toisinaan kauhistelua kohdevalinnoistani. Kuinka monesti olenkaan kuullut kieltoja olla matkustamatta esimerkiksi Lähi-itään tai Meksikoon. Elämä on täynnä riskejä, enkä aio jättää elämääni elämättä pelon vuoksi. Maailmassa on koko ajan joku kriisi meneillään, mutta on ihan turha jäädä odottelemaan liekkien sammuttelua. Koskaan ei tiedä, milloin elämä tulee päätökseen, joten aion elää juuri nyt, tässä hetkessä. En sitten kun, en sitten joskus.
Hankaluuksia saattaa olla luvassa
Minskin jälkeen matka jatkuu Vilnasta Puolaan, suoraan Slovakian läpi Unkariin ja sieltä Romaniaan. Romaniassakin tuli käytyä viime syksynä, mutta silloin pääkaupunki Bukarest jäi välistä. Tuolla minua kiinnostaa eniten kommunismimuseo, jollaisessa kävin myös Brasovissa.
Romanian jälkeen alkaa matkan toinen haastavampi osuus, sillä aion suunnata takaisin kohti pohjoista ja matkustaa Moldovaan. Moldova kuitenkin lienee vielä suht ok:sti saavutettavissa, mutta toisin voi olla Transnistrian itsehallinnollinen alue, jossa yritän käydä. Luin myös netistä, ettei Transnistriaan saa viedä järjestelmäkameroita, joten se on ehkä jätettävä Moldovan majoitukseen siksi aikaa – *nuiva ilme kasvoillani*.
Minun oli ensin tarkoitus jatkaa Moldovasta Ukrainaan ja käydä moikkaamassa entistä työkaveria Odessassa, mutta kuulin toiselta ukrainalaiselta työkaveriltani, että rajanylitys on erittäin hankalaa. Lisäksi lisääntyneet pommitukset Odessaan siirtävät Ukrainan raksimista käytyjen maiden listaltani hamaan tulevaisuuteen. Ehkä on fiksumpaa odottaa sodan loppumista, jonka jälkeen pääsisin käymään myös Tshernobylissä. Joku raja minullakin sentään kohdevalinnoissa on.
Päätepysäkkinä Istanbul – vai onko?
No oli miten oli, Moldovasta palaan takaisin Bukarestiin, mistä siirryn todennäköisesti pysähtymättä Bulgarian läpi Istanbuliin. Istanbulissa kiinnostaa tutustua erityisesti Aasian puoleen ja kaupungin upeisiin moskeijoihin. Aikaa koko reissuun on varattu noin neljä viikkoa, ja matkan pituus tulee olemaan suunnilleen 5 400 km. Istanbuliin päästyäni on suunnitemat vielä jokseenkin auki, mutta avaan niitä sitten tuonnempana. Alunperin oli tarkoitus käydä Kappadokiassa ja suunnata lopuksi Antalyaan turkkilaisen tuttavani luokse, mutta olen vielä kahden vaiheilla, mitä teen.
Heti tämän reissun jälkeen on luvassa perhematka ihastuttavaan Italiaan, josta pääsen valloittamaan kaksi uutta aluetta, Calabrian ja Sisilian. Olen myös ilahtunut, että teemme uusintavisiitin Materaan! Ja jottei reissut vaan pääsisi loppumaan, varasimme tänään maaliskuulle kahden viikon matkan Sri Lankaan. Ennen näitä seikkailuja on luvassa kuitenkin vielä perinteinen heinäkuun kotimaan matka johonkin päin Suomea, ehkä suuntaamme jälleen kerran Pohjois-Karjalaan 🙂
Jää siis seuraamaan tulevia reissuja ja ota myös Insta-tilini haltuun. Jaan siellä reaaliajassa matkakuulumisia ja seuraan mielelläni muita matkailuaiheisia tilejä takaisin.
Oletko tehnyt pidempiä maata pitkin reissuja?
14 kommenttia
Eveliina / Reissukuume
Niin mahtavaa, että toteutat tämän 🤩 Odotan jo innolla kaikki dark tourism -kohteita!!
PS. Voinko tulla Moldovaan mukaan? Oon kehitellyt siitä itselleni pakkomielteen 🫠
admin
Eiköhän me sinnekin vielä joskus yhessä päästä 😉
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kuulostaapa upealta reissulta! Maata pitkin tehtävistä reissusta ei itselläni ole oikeastaan kokemusta muuten kuin nimenomaan autolla. Olimme Romanian pohjoisosissa useamman päivän viime kesänä ja alunperin oli ajatus käydä myös Moldovassa. Vuokra-autoamme ei kuitenkaan saanut viedä sinne (sota Ukrainassa), joten jätettiin käynti sitten väliin.
admin
Meillä oli myös suunnitelmissa tuon toisen Balkanin roadtripin aikana käydä Moldovassa, mutta bulgarialaista autoa mekään ei saatu sinne viedä. Autossa oli muutenkin kovat rajoitukset, esimerkiksi Albaniaankaan sitä ei olisi jostain syystä saanut viedä. Kun aiemmin vuokrattiin auto P-Makedoniassa, ei siinä ollut mitään rajoituksia ja sai ajaa Kosovoonkin. Nyt piti maksaa 100 euron lisämaksu siitä, että ajettiin Romaniaan ja Serbiaan.
Mari / Maailmakotina
Jos autoilun laskee, niin maata pitkin olen matkannut paljon (4 kk pakulla Euroopassa ja Norja visiitit). Mutta jos ei laske, niin sitten 1992 Interrail ja 1995 junalla Kiovaan Baltian ja Puolan kautta. Eli todella kauan junamatkailusta on!!
admin
Varmasti mielenkiintoista, miten paljon matkailu ja matkakohteet on muuttuneet viime vuosikymmenten saatossa!
Pirkko / Meriharakka
Mielenkiintoinen suunnitelma! Mutta kun tuossa lopussa kysyt, että oletko tehnyt pitempiä reissuja maata pitkin, niin en oikeastaan, enkä usko niitä tekevänikään – pitkät rupeamat bussissa eivät houkuttele. Junamatkat voisivat vielä mennä, mutta matkan pätkiminen moneen osaan ja rehjuaminen aina välillä jonnekin yhdeksi yöksi tuntuu sittenkin turhan vaivalloiselta, jos kohde on monen päivämatkan päässä.
Osana jotain matkaa, esimerkiksi Pakistanissa, liikuimme maan sisällä bussilla, pahimmillaan 13 tunnin päivämatkoja, toki muutamalla tauolla, mutta etenkin pienessä ja ahtaassa bussissa moinen on sellaista kärsimystä, että pyrin sitä mahdollisuuksien mukaan välttämään. Tilavassa henkilöautossa on tullut matkattua myös luokkaa 12 tuntia Sierra Leonen Freetownista Liberian Monroviaan, toki taas muutamalla tauolla, mutta sekin vaan siksi, että so. päivän lento ko. väliltä oli myyty loppuun ja muiden lentojen takia matka oli tehtävä juuri tuolloin, eli pakon edessä, muttei jos muita vaihtoehtoja on.
Itse ajaen tapaamme sadan kilometrin välein vaihtaa ajovuoroja, sillä ajaminenkaan ei ole kummankaan mielestä varsinaisesti kivaa, mutta joskus on sitäkin pakko tehdä parempien vaihtoehtojen puutteessa.
admin
Kiitos pitkästä kommentista! Minuakaan ei liiemmin houkuttele mitkään yhden yön pysähdykset. Tällä reissulla on keskimäärin 4-5 yön majoituksia aina välissä, koska tiivistin majapaikkojen määrää ja olen ennemmin pidemmän matkan kerrallaan bussissa kuin pysähtyisin aina muutaman tunnin välein.
Itseäni ei haittaa pitkätkään siirtymät maata pitkin matkatessa. Lentokoneessa sen sijaan en viihdy yhtään, koska maisemat on niin yksitoikkoiset, eikä koneesta pääse ulos moneen tuntiin. Etenkin Euroopassa bussiyhtiöillä on lakisääteiset tauot, joten huoltoasema- ja ravintolapysähdyksiä on pidemmillä matkoilla ihan tarpeeksi.
Tällä hetkellä pisin bussireissuni taitaa olla Panama City – San José, joka kesti 16 tuntia. Bussi lähti keskiyöllä ja saapui aamulla Costa Rican rajalle, jossa jouduimme odottelemaan kolme tuntia. Tämän jälkeen oli vain yksi ravintolapysähdys. Onneksi bussissa oli sentään vessa. Tulevalla reissulla pisin etappi on heti alussa, sillä aion matkustaa Jyväskylästä suoraan Vilnaan. Välissä on toki lauttamatka Tallinnaan. Reisssun aikana on myös pari pitkää junamatkaa, mutta ne on yöjunia, joihin otaan makuupaikan.
Anne | Elämää Nomadina
Oi vitsit miten mahtavia reissusuunnitelmia! Maata pitkin Turkkiin matkaamisesta on kokemusta vain omalla autolla, mutta ihan varmasti onnistuu hyvin julkisillakin, ja matkalla todella on hurjan paljon kiinnostavia maita ja kohteita mistä valita. Transnistriassa käytiin 2017 päiväreissu bussilla Odessasta, kun omalla autolla menemisestä peloteltiin netissä niin paljon (siis lähinnä kaikenlaisista tarkastuksista ja lisämaksuista ja sellaisesta). Chișinăusta oli myös ainakin tuolloin bussiyhteys Tiraspoliin.
admin
Millaista reittiä kuljitte Istanbuliin? Mä meinasin ottaa jonkun päiväretken Chisinausta. Josko sen avulla muodollisuudet sun muut hoituis helpommin.
Pauliina – Minne tie vie
Aivan ihanan kuuloinen reissusuunnitelma ja tuun taatusti seuraamaan! Maata pitkin matkustaminen kiinnostaa kovasti 🙂 En tiedä mikä lasketaan pitkäksi matkaksi ja mikä ei. Euroopassa oon tehnyt monia roadtrippejä niin lapsena perheen kanssa kuin nyt aikuisenakin ja junilla oon reissanut lapsen kanssa Lontooseen ja bussilla Vilnaan ja takaisin. Viime syksynä junailin Toscanasta Edinburghiin. Ei ihan yhtä pitkiä reissuja kuin tämä sun, mutta sen verran, että voin sanoa, että nälkä kasvaa syödessä 😀 Mun haaveena on kiertää koko maapallo maata pitkin (tai no, ilman lentämistä on ehkä oikeampi sana, kun meriä on välissä aika paljon).
admin
Kyllähän nuokin on jo ihan kunnon roadtrippejä 🙂 Ja olet ainakin asettanut riman korkealle tavoitteissas – Ei kun sitä kohti vaan!
Sari /matkalla lähelle tai kauas
Kuulostaa mielenkiintoiselta reissulta mutta myös hieman haastavalta, kuten Valko-Venäjä.
Joskus nuorempana tein yhden Pidemmän reissun junalla. Ehkäpä eläkepäivinä taas voisi pidempään reissata Euroopassa.
admin
Kiitos kommentista 🙂 Mä tykkään just tällasista haasteista ja siitä, että pääsee yksin ratkomaan ongelmia! 😀 Tähän suunnitelmaan on kulunu kymmeniä tunteja, ja osa suunnitelmista on menny mönkään jo ennen reissua, joten sumplimista on ollu. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin parhain päin. Ja lähde ihmeessä maata pitkin reissulle, jos siihen tilaisuus tulee! Euroopassa on helppo liikkua.