Uvacin ja Ovčar-Kablarin kanjonit Länsi-Serbiassa
Jaoimme Balkanin roadtripillä Serbian osuuden kahtia itä- ja länsiosaan. Lännessä vuokrasimme ihastuttavan mökin (*Bookingin affiliate-linkki) Nova Varoshin alueelta, Puljcin kylästä lähes tiettömän taipaleen takaa. Tie perille oli melko kauhea, hiekkatie oli mutainen ja kuoppainen, ja superjyrkkä lasku perille oli pitkä ja mutkainen. Pelkäsin jälleen kerran, ettemme pääse mökiltä enää pois, mutta auto yllätti tälläkin kertaa.
Onneksi maisema perillä oli kaiken vaivan arvoinen. Mökki sijaitsi aivan Uvac-joen rannalla ylempänä vuorilla, josta oli mahtavat maisemat etenkin aamu-usvassa soljuneelle joelle. Mökin vakiovieraina oli kaksi kissaa, jotka kerjäsivät nälissään ruokaa. Kävinkin ostamassa niille ihan kunnon kissanruokaa ja jätin vajaan pussin seuraaville asukkaille. Mitään palveluja ei mökin lähellä ollut, joten kävimme esimerkiksi ruokaostokset Zlatiborista.
Uvacin kanjoni ja erityissuojelualue
Teimme päiväretken etelämpänä noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle Uvacin erityisluonnonsuojelualueelle, jonka päänähtävyys on Uvacin mutkainen kanjoni. Luonnonsuojelualue on tunnettu onnistuneesta hanhikorppikotkien suojeluprojektista. Mekin näimme useamman näyttävän korppikotkan liitelevän sinisellä taivaankannella haaskaa metsästäen.
Kohteenamme oli kanjonin näköalatasanne, jonne joutuu patikoimaan lyhyehkön matkan. Meille patikkaa tuli mennen tullen noin kolme kilometriä, koska jätimme auton kauemmas metsätien varteen. Lähempänä sijaitsevalta viralliselta pysäköintialueelta ei ole kovin kummoinen matka itse tasanteelle. Parkkipaikan liepeillä on opastetauluja, jotka kertovat alueen eläimistöstä ja kasveista.
Alhaalla joella risteili harvakseltaan pieniä puuveneitä, jotka kuljettivat turisteja edestakaisin. Joella kulkeakseen on käytettävä virallisia venepalveluja, eikä sinne ole omin päin asiaa. Jätimme jokiajelun välistä, koska maisemista sai parhaan kuvan nimenomaan ylhäältä käsin. Näköalatasanteelle ei ole pääsymaksua, eikä siellä meidän aikana käynyt kuin muutama ihminen.
Ihmisistä puheen ollen. Matkalla kanjonille ohitimme ison palavan kaatopaikan, jota pysähdyimme katsomaan hetkeksi. Suretti ihmiset, jotka joutuvat työskentelemään vaarallisen kitkerän savun keskellä ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Suretti myös koirat, jotka näyttivät elävän roskien seassa elantoaan jätekasoista etsien. Kunpa maailma olisi parempi paikka kaikille täällä tarpoville.
Ovčar-Kablarin rotko ja suojelualue
Aiemmin, kun ajelimme Golubacista länteen päin, pysähdyimme matkalla Ovčar-Kablarin rotkolla, joka on upea kanjonimainen joenuoma Međuvršjen kylässä Čačakin alueella. Rotkon nimi tulee luonnollisesti Ovčarin ja Kablarin vuorista, jotka molemmat kohoavat lähes tuhanteen metriin (mpy).
Rotkon liepeiltä löytyy Ovčar Banjan kylpyläkylä, jossa rikkipitoisten kuumien lähteiden uskotaan parantavan erilaisia sairauksia. Alue on tunnettu myös luostareista, joista vanhimmat rakennettiin 1300-luvulla. Aikanaan alueella onkin sijainnut yli 30 Serbian ortodoksista ja myöhäisemmältä osmanien valtakunnan ajalta peräisin olevaa luostaria, mutta nykyään niistä on jäljellä enää 10.
Ovčar-Kablarin rotkon aluetta on yritetty elvyttää turismin avulla. Alueelle on suunniteltu lasinen näköalasilta, mutta luonnonsuojeluaktivistit vastustavat hanketta, eikä rakennelmaa myöskään ole esitelty aiemman suojelualueen perustamisen yhteydessä. Joka tapauksessa jos ajelet näillä suunnilla, kannattaa rotkon varrella pysähtyä ihailemassa vehreää tai näin syksyn aikaan ruskan värjäämää vuoristomaisemaa.
Suosittelen muutenkin Serbian länsiosaa erityisesti luontomatkailun ystäville. Majoitusta on hyvin tarjolla, ja varsinkin sympaattisia pikkumökkejä on vuoristossa runsaasti. Zlatiborissa on myös talviurheilukeskus. Suurin osa luonnon nähtävyyksistä on vielä toistaiseksi tyhjänä, ja tunnetuimmissa luontokohteissakin tuntui olevan vain joitain paikallisia kävijöitä. Sen suurempia pääsymaksuja ei myöskään ole Taran kansallispuiston automaksua lukuunottamatta, mutta siihen palaamme seuraavassa postauksessa.
12 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Aika paljon Balkania tuli kierrettyä, mutta läntinen Serbia jäi valitettavan vähälle. Kuulostaa aikalailla meille sopivalta paikalta ja kuvatkin näyttävät oikein kivoilta. Täytyy ehkä jatkossa palata vielä Balkanille, niin tulisi tämäkin osa Serbiaa käytyä.
admin
Varmasti olisi teille mieleen. Taran kansallispuistossa on myös tosi paljon erilaisia reittejä ja näköalapaikkoja, mitä olisi joskus kiva palata tutkimaan uudemman kerran. Luonto yllätti todella positiivisesti, vaikka ei se Balkanilla missään huonoa ole ollut 🙂
Tiia/ReiseReise
Upea tuo mutkitteleva kanjoni, aivan kuin jättikäärme. 😀 Serbiassa olisi kiinnostavaa käydä joskus, maa ei kyllä ole itselle yhtään tuttu, mutta upeita maisemia ainakin löytyy. Nuo mökit on myös hauskan muotoisia, hyvä että pääsitte hyvin pois.
Mari /Maailma kotina
Jo pelkästään kuvien katsominen maadoitti, joten voin vain kuvitella millaisya on ollut herätä pikkumökkssä aamu-usvan keskellä
admin
Se oli kyllä oikein rauhan tyyssija 🙂
Krista/Kristallinhohtoa
Mielenkiintoinen postaus. Itse en ole koskaan käynyt. Kauniilta näyttää ainakin.
Aila ja Juha
Olipa ihania maisemia, varsinkin tuo Uvacin kanjoni näytti aivan ainutkertaiselta. Ja kuulosti hienolta, että uskalsitte villeille pomppiville ylös ja alas menneille reiteille. Olemme mekin joskus, mutta kyllä nykyisin tuntuu jo siltä, että ei lähdetä, jos etukäteen tiedetään. Serpentiinit käyvät, mutta kuoppainen tien pinta ei houkuttele. Näytti hauskalta tuo vuokraamanne mökkikin. Näköjään ensi kerralla Serbiassa meidän pitää ajella muuallakin kuin moottoritiellä. Harmiksemme me jouduimme nyt valitsemaan nopeat tiet, mutta sitten joskus. Aila
Anmarien
Rauhalliset Euroopan luontokohteet kiinnostaa, joten Serbia menee ehdottomasti listalle näiden tietojen perusteella. Nälkäisten ja roskia tonkivien eläimien ajatteleminen saa kyllä masentumaan, olisipa meillä kaikilla täällä parempi olla!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Hieno tuo Uvacin kanjoni ja muutenkin mahtavia maisemia teillä. Sielu lepää. Surku tosin noita kaatopaikan koiria 🙁 Toivottavasti aloitit kissanruokinnalla tradition ja seuraavatkin käyvät täydentämässä kissanruokavarastoa. Mökin sääntöihin olisi voinut lisätä: Ruoki kissat❤️
Merja / Merjan matkassa
Mielenkiintoisen näköinen tuo Uvacin kanjoni. Teidän reitti mökille toi elävästi mieleen reilun kuukauden takaisin Tadzikistanin matkan ja yhden erittäin pomppuisen tien siellä. 🙂
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Upean näköinen tuo kiemurteleva kanioni ylhäältä päin! Varmasti tunnelmallista aluetta yöpyä mökissä 🙂 Toivottavasti kissat saavat jatkossakin ruokaa!
Paula - Gone with the Gastons
Olipa upean näköinen paikka ylhäältä katsottuna. Ja kaunista luontoa. Mutta sitten pitää tietenkin aina olla joku kaattis siellä lähistöllä 🙁 Ihanaa kun ruokitte kisut, ne näyttävät niin tyytyväisiltä kuvassa.