Taran kansallispuisto on kauneinta Balkania
Balkanin roadtripin kohokohtia oli vierailu Bosnian rajalla sijaitsevassa Taran kansallispuistossa. Tara on yksi Serbian ja koko Balkanin kauneimmista ja monipuolisimmista luontokohteista. Se sijaitsee Länsi-Serbiassa, Bajina Baštan kaupungin lähellä, ja kattaa suuren osan 1590 mpy korkeasta Tara-vuoresta. Vuonna 1981 perustettu kansallispuisto suojelee alueen ainutlaatuista luontoa ja tarjoaa vierailijoille lukuisia mahdollisuuksia tutustua sen rikkaaseen kasvistoon, eläimistöön ja hulppeisiin maisemiin.
Bajina Baštan kaupunki
Ensitöiksemme ajoimme aamulla Bajina Baštan rajakaupunkiin, jossa kävimme käyskentelemässä ja juomassa aamukahvit. Bajina Baštan tunnetuin nähtävyys on ”Talo Drinalla”, joen keskellä nököttävä pieni mökki, joka on lähtenyt useita kertoja virran mukaan, mutta rakennettu aina uudelleen. Mökki symboloikin ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja toisaalta myös yhteisön sitkeyttä. Bajina Bašta on portti Taran kansallispuistoon, ja se onkin hyvä tukikohta alueen monipuolisten aktiviteettien tutkimiseen.
Perućacin vesiaktiviteetit
Pieni Perućacin kylä sijaitsee reilun 10 km päässä Bajina Baštasta, sekin Drina-joen varrella. Kylä on tunnettu erityisesti veden ympärille keskittyvistä aktiviteeteista. Erikoisuuksiin kuuluu esimerkiksi lyhyt, vain 365 metriä pitkä Vrelo-joki, jonka kirkas lähdevesi on peräisin sisämaan vuorelta.
”Vuoden mittaiseksi joeksi” kutsuttu pieni Vrelo päättyy upeaan vesiputoukseen, joka laskee Drinaan. Laitoimme vesiputouksen yläpäässä dronen matkaan, jolloin saimme näkymän myös putouksen etupuolelle. Serbialaisen uskomuksen mukaan Vrelolla esitetyt toiveet toteutuvat, ja myös avioparit käyvät joella hakemassa siunausta liitolleen.
Drinan varrella on myös Perućacin pato ja tekojärvi, joka on suosittu veneily- ja melontapaikka. Padon alapuolelta pääsee meloen Vrelon vesiputoukselle ihailemaan pauhua. Vesi Perućac jezerossa ja Drina-joessa on ihan uskomattoman kirkasta. Alue näyttikin olevan suosittu taimenen ja karpin kalastuspaikka niin Serbian kuin Bosniankin puolella. Rajajoki on leveydeltään muutamia kymmeniä metrejä, mutta syvemmällä vuorten lomassa mutkittelevassa kanjonissa kapein kohta on vain 12 metriä.
Taran kansallispuisto on Serbian vaikuttavin
Noin 220 neliökilometrin laajuinen Taran kansallispuisto menee heittämällä Balkanin hienoimpien joukkoon. Se kilvoittelee helposti kärkisijoista Montenegrossa sijaitsevan Durmitorin kansallispuiston kanssa ja kiilaa ehkäpä myös Serbian itäosassa sijaitsevan Rautaportin (Djerdap) ja Etelä-Serbian Kopaonikin ohitse.
Alueen lajikirjoon kuuluu muun muassa useat petolinnut, Balkanin karhu, susi, ilves ja villisika sekä kasveista etenkin endeeminen serbiankuusi, joka on maailman vanhimpia kuusilajeja. Harvinaista kuusimetsää suojellaan muun muassa asettamalla luontoon kaarnakuoriaisansoja.
Dinaaristen Alppien alueelle levittyvästä kansallispuistosta löytyy lukuisia patikkapolkuja ja näköalapaikkoja. Kansallispuistoon tai sen näköalapaikoille ei ole pääsymaksua muuta kuin automaksu 300 dinaaria (noin 3 euroa).
Saimme portilla alueen kartan, ja osittain sen perusteella valitsimme vierailukohteet. Koska olimme päiväretkellä, emme ehtineet kiertää kaikkia spotteja. Tiet vuorella olivat myös todella huonossa kunnossa, minkä vuoksi matka taittui välillä kävelyvauhtia. Etenkin hiekkateillä oli suuria kivenjärkäleitä, syviä kuoppia ja jyrkkiä mutkia, jotka mustasta vanasta päätellen näytti repineen jonkun epäonnisen auton öljypohjan rikki.
Kävimme ensin ehkä tunnetuimmalla näköalatasanteella, Banjska Stenalla, jonne johtaa parkkipaikalta noin kilometrin pituinen patikkapolku. Alkuosa on helppokulkuinen, mutta loppuosa on lohkareikkoa, eikä huipulla ole näköalatasanteen lisäksi mitään kaiteita. Banjska Stenalla oli jonkin verran porukkaa, ja se tuntuikin olevan suosittu kuvauspaikka, eikä ihme – huipulta aukeaa mahtavat maisemat Drinalle.
Valitettavasti valaistus ei ollut paras mahdollinen keskipäivän kirkkaassa sinisessä valossa, ja tämä paikka olisikin upea nähdä kultaisen tunnin tai auringonlaskun aikaan. Sää ylhäällä oli jopa lämmin, +22 astetta. Aamu oli ollut puolta viileämpi, ja yöllä oli tainnut olla pakkastakin, koska ainakin auton tuulilasi oli ollut herätessämme jäässä. Vietimme Banjska Stenalla vajaan tunnin, ja pidimme siellä myös evästauon. Meillä on tapana juoda vähintään kahvit tällaisissa upeissa ”luonnon kahviloissa”.
Seuraavaksi ajoimme Zaovine-järvelle, jonka rannoilla on useampia näköalapaikkoja. Seutu oli hyvin hiljainen, emmekä törmänneet kuin muutamaan muuhun ihmiseen. Eräs pariskunta oli leiriytynyt matkailuautolla rannalle, ja pari miestä oli uimassa järvellä.
Myös Zaovine-järven yhteydessä on pato, Brana Lazici, jonka alapuolella avautuu Špačića-järvi. Tämä oli hienoin näköalapaikoista Zaovinen liepeillä. Jouduimme vähän kiertämään sääntöjä, koska alue oli aidattu patoinfran vuoksi, joten pujottauduimme aidan raosta jyrkänteen reunalle.
Lopuksi ajoimme pientä metsätietä pitkin Sekulicin kylään ja kävimme syömässä Kod Bana -ravintolassa. Ravintolasta avautui huimat näköalat, mutta emme voineet istua maisemaikkunassa kovin pitkään, sillä aurinko porotti täyttä häkää eikä ravintolassa ollut ilmastointia. Porukkaa näytti olevan melko paljon, mikä hieman yllätti.
Otimme kanaa ja vihanneksia, mutta annokset olivat niin valtavia, etten jaksanut syödä puoliakaan. Lämpimät ruuat kahdelle, erillinen salaatti, juomat ja tippi kustansi yhteensä 25 euroa. Ravintolassa kävi vain käteinen, mutta onneksi he hyväksyivät myös eurot.
Huonoista teistä huolimatta visiitti Taran kansallispuistoon oli oikein onnistunut. Jos joskus palaamme Länsi-Serbiaan, olisi kiva yöpyä Drina-joen kelluvissa mökeissä (*), joita näytti olevan Perućacista länteen päin (esimerkiksi tämä, Booking affiliate-linkki).
—
Mikä on sinun suosikkikansallispuisto Euroopassa?
20 kommenttia
Marika / Matkalla Missä Milloinkin
Oi, tuollainen mökkimajoitus veden äärellä kansallispuiston tuntumassa olisi mahtava! Tykästyin myös ideaan meloa Vrelon vesiputoukselle.
Serbiaan olisi kiva palata, esimerkiksi tässä Taran kansallispuistossa emme ole käyneet. Suosikkikansallispuistoa Euroopasta on vaikea valita. Ensimmäinen Euroopan kansallispuistoista, jossa teimme kunnon patikan, oli Triglavin kansallispuisto Sloveniassa. Siitä minulla on todella mieluisat muistot.
admin
Kiitos kommentista 🙂 Serbiassa ja muuallakin Balkanilla kyllä riittää nähtävää ties kuinka monelle reissulle. Ja tuo Triglavin kansallispuisto on kyllä tosi kaunis, sinnekin olisi kiva palata joskus!
Mari /Maailma kotina
Minusta tuntuu, että en ole Serbiassa käynyt kun Tara jäi välistä. Suosikkikansallispuistoa vaikea valita, ehkä se on se seuraava kansallispuisto. Kaikissa on aina jotain kaunista, syystä ovat kansallispuistoja
admin
Serbiassa on paljon nähtävää. Upeaa luontoa löytyi niin idästä, lännestä kuin etelästäkin!
Aila ja Juha
Oikein kiinnostavalta ja hienolta näyttää. Ja huikeaa, että olette autolla tuollaiset tiet uskaltaneet ajella. Voipi olla, että se on seikka, joka vähentää meidän kiinnostusta. Oma Volvo on niin rakas. Tara-joen lähistöllä taitaa olla myös minun suosikkini, eli Durmitorin kansallispuisto Montenegrossa. Siellä oli monta kivaa reittiä ja Tara-kanjonista jäi ihana muisto, kun leijailin tuolissa köyden varassa kanjonin yli. Kokemus, jonka tykkäisin toistaa. Aila
admin
Kyllä tuolla pärjää, kunhan ajaa hitaasti ja on tietoinen ympäristöstä. Tara-kanjoni ja Durmitorin kansallispuisto on kyllä niin upeaa seutua!
Ne Tammelat
Emme ehtineet nähdä Serbiasta kovin suurta aluetta, mutta se vaikutti mielenkiintoiselta maalta ja kyllähän tuo alueen luonto on ihan uskomattoman hienoa!
admin
Ei taida Balkanilta huonoja luontokohteita löytyäkään 🙂
Pirkko / Meriharakka
Belgradissa pidin erityisesti Sava-joen kelluvista kesämökeistä, joista osa taisi olla ihan ympäri vuoden asutustakin. Kivasti näyttää tällekin reitille osuneen muutamia tosi kivoja toteutuksia asumuksista veden äärellä!
Monessa paikassa kaksi henkeä pärjäisi yhdellä ruoka-annoksella ja joskus teemmekin tilauksen riskillä, ajatellen, että voihan sitä sitten tilata lisää, jos ruoka loppuu siitä yhdestä annoksesta, mutta harvoin, jos koskaan, siihen on jouduttu.
admin
Nepäs eivät osuneetkaan meidän silmään Belgradin pysähdyksen aikana. Ja tuo onkin hyvä vinkki, että pakko ei ole aina sitä kahta annosta tilata!
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Taran kansallispuisto ei ollut ennestään tuttu, näyttää kauniilta! Täytyy myöntää, että Suomea lukuunottamatta ei ole tullut käytyä monessa Euroopan kansallispuistossa. Varmaan upeimmat maisemat Euroopan sisällä omilla reissuilla on ollut Bergenin ympäristössä Norjassa 🙂
admin
Wau, uskon että Norjasta löytyy upeita maisemia. Itse olen käynyt siellä vaan Oslossa. Oliko se Bergenin lähistöllä se Trolltungan kuuluisa vaellusreitti ja näköalapaikka?
Virpi / Virpin Maailma
Oi miten kauniita näköaloja ja aivan paras tuo luonnon oma kahvila! 🙂 Toki myös tuohon kelluvaan mökkiin voisin kuvitella majoittuvani.
admin
Se mökki olisi varmasti upea kokemus! Juodapa aamukahvia tai illalla lasillinen viiniä terassilla.. 🙂
Paula - Gone with the Gastons
No olipas melkoisen huonot tiet. Se on aina sellainen jännitysmomentti kun tie alkaa huononemaan, että päästäänkö jatkamaan vai onko käännyttävä takaisin vai jäädäänkö jopa kiinni. Nuo maisemat kuitenkin olivat varmasti sen arvoiset. Tuolla kelpaa kupposet kahvia juoda!
admin
Joo ja sitten kun tuolla ne vuoristotiet on monesti pyörätien levyisiä, eikä kääntymispaikkoja ole. Se on vain pakko jatkaa matkaa ja toivoa parasta!
sari/ matkalla lähelle tai kauas
Tuolta näköalapaikalta näytti avautuvan hienot näköalat. Harmillista, että tiet olivat huonossa kunnossa. Erityisesti vuokraautolla joutuisi olemaan todella varovainen.
Mun lemppari kansallispuisto on Plitvicen kansallispuisto.
admin
Kyllä, vuokra-autolla ajaessa pelotti eniten mm. öljypohjan hajoaminen tai se, että rengas puhkeasi teräviin kiviin. Oltiin jo edellisellä viikolla jouduttu ostamaan uusi rengas sen karhun hyökkäyksen takia.
Multa on Plitvice vielä käymättä, mutta haluan sinne joskus!
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Kysymykseen en osaa vastata, kun en tiedä varsinaisesti käyneeni kuin yhdessä kansallispuistossa, Lovcenissa Montenegrossa. Nyt oikeasti hävettää. Monessa paikassa olen rämpinyt, kulkenut kivikoissa ja kiivennyt, mutta en varsinaisesti ”kerää” kansallispuistoja.
Tuo maailmankolkka kuitenkin kiinnostaa kuten varmaan monia muitakin matkaajia, tuntuu olevan kovassa nousussa. Saa nähdä, ehdinkö käydän tämän elämän aikana.
Hienoja kuvia!
admin
Kiitos! Jokainen matkaa tyylillään, eikä se aina vaadi kansallispuisto-statusta, että löytää upeita luontokohteita 🙂