Belgrad, betonibrutalismin kiehtova pääkaupunki
”Puhdaslinjainen muotokieli ja viimeistelemättömät betonipinnat ovat tyypillisiä brutalismia edustaville rakennuksille. Seinäpinnoissa ja julkisivuissa näkyvät valumuottien jäljet ja pinta jätetään maalaamattomaksi.”
Ollessamme toisella Balkanin roadtripillä, oli Belgrad pakko sisällyttää ohjelmaan. Serbian pääkaupungista kiinnosti erityisesti sen sosialistista monumentalismia huokuva kaupunginosa, Novi Beograd. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen aiemminkin valinnut joistain kaupungeista perinteisten nähtävyyksien sijaan ei-niin-kaunista-katseltavaa ja suunnannut hämmästelemään ränsistyneitä itäblokin lähiöitä ja muita betonibrutalismin riemuvoittoja.
Sosialistinen funktionaalisuus blokovin taustalla
Novi Beogradin eli Uuden Belgradin tunnusomaisin piirre on jäätävän kokoiset kerrostaloblokit, jotka hautaavat kasvottomien harmaanruskeiden seiniensä sisään nykyään reilu parisataatuhatta asukasta. Blokovin eli kerrostaloblokkien historia juontaa juurensa 1940-50-lukujen suunnitteluun, kun Novi Beogradia alettiin kehittää osana Jugoslavian urbanisaatiostrategiaa. Tavoitteena oli luoda moderni ja toimiva asuinalue, joka voisi tarjota asukkaille kaikenkattavan elinympäristön.
Taloyhtiön kaltaiset osiot jaettiin eri blokkeihin, mikä helpotti alueen hallintoa. Vielä tänäkin päivänä alueen osoitteisto koostuu nimistä Blok 22, Blok 47 jne., mikä on aikanaan ollut omiaan luomaan tehokkuuden ilmapiiriä tiukasti järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Silmänkantamattomiin levittyvässä Novi Beogradissa on peräti 72 blokkia, joihin monista kuuluu useampi kerrostalo.
Blokovin rakentaminen alkoi 1960-luvulla, ja blokit valmistuivat pääasiassa seuraavalla vuosikymmenellä. Tuon aikakauden sosialistisissa yhteiskunnissa asuntojen suunnittelussa korostui funktionaalisuus ja käytännöllisyys. Viihtyisyys ja arkkitehtuurin estetiikka sen sijaan loistivat poissaolollaan, mikä oli radikaali vastaveto vuosisadan alun koristeelliselle jugend-tyylille.
Blokovin rakentamisen taustalla oli myös sosiaalinen politiikka, joka pyrki tarjoamaan asuntoja suurille väestöryhmille, kuten teollisuuden työntekijöille. Asumismukavuus oli alhainen, asunnot olivat kylmiä ja niissä oli lukuisia talotekniikkaan liittyviä ongelmia. Isoa osaa rakennuksista ei ole kunnostettu sen koommin ja julkisivut ovatkin sen näköiset.
Mutta ajan myötä blokit ovat toki kehittyneet ja muuttuneetkin, ja monet niistä ovat tulleet tunnetuiksi paitsi asuinpaikkoina myös kulttuurisesti aktiivisina alueina. Blokit tarjoavat edelleen monenlaisia palveluja ja mahdollisuuksia, ja niissä on säilynyt vahva yhteisöllinen henki.
Kerrostalojen alakerrasta saattaa löytyä esimerkiksi kauppoja ja kahviloita. Pihapiireissä on yksinkertaisia ulkokuntosaleja ja lapsille leikkipuistoja. Näkyipä erään blokin pihalla olevan pystyssä alkuperäinen betonista tehty leikkipaikka. Ukrainalainen ystäväni ihasteli pihoilta otettuja kuvia, jotka johdattivat hänet mielikuvissaan takaisin lapsuuden huolettomiin päiviin.
Belgradin brutalismin tunnetuimpia rakennuksia
Olimme varanneet Belgradille vain yhden päivän, joten jouduin karsimaan reilulla kädellä betonibrutalismin helmiä nähtävyyslistalta. Halusin nähdä eri blokkien yleisilmeen lisäksi kaupungin Itä- ja Länsiportit, joita ei tosin voi olla näkemättä muutenkaan, varsinkaan, jos ajaa E75-tietä. Itäportti eli Rudo on vuonna 1976 valmistunut kolmiosainen kerrostalokompleksi, jota pidetään yhtenä Belgradin symboleista. Jokaisessa rakennuksessa on 28 kerrosta ja 190 asuntoa.
Toinen tunnetuista monumenteista on Novi Beogradin puolella sijaitseva Länsi-portti eli Genex-torni. Vuonna 1979 valmistunut 26- ja 30-kerroksinen kaksoistorni on noin 120 metriä korkea, ja sen huipulla oli lisäksi pyörivä ravintola, jonka pyörimismekanismia ei kuitenkaan koskaan saatu toimintaan. Nykyään toinen torneista on tyhjänä, mutta toinen on edelleen asuinkäytössä. Genex on blokovissa nimellä Blok 33.
Kolmas yksittäinen rakennus, jonka halusin nähdä, on Karaburman kaupunginosassa sijaitseva 17-kerroksinen ”Toblerone”. Asuinkerrostalona toimivan rakennuksen on suunnitellut Rista Sekerinski vuonna 1963, ja sen kolmiomaiset kulmat kieltämättä tuovat mieleen tunnetun suklaapatukan. Rakennus on niin outo, ettei sitä katsoessa oikein tiedä, onko se ruma vai hieno.
Blokkien rumuus voi olla myös kaunista
Sama pätee eri blokkien brutaaliin ulkomuotoon niin Novi Beogradissa kuin esimerkiksi Tallinnassa, Riikassa tai vaikkapa Romanian Brasovissa. Kommunismin oltua kovimmassa huudossaan oli rakennusten valmistumisen kanssa kiire, mikä johti muun muassa huonoon työnjälkeen.
Rakennukset eivät kuitenkaan varsinaisesti ole turvallisuusriski eikä niitä ole juurikaan sortunut. Monen kuvaama rumuus johtuu pääasiassa siitä, ettei julkisivuja siloiteltu mitenkään, vaan ne ovat arkkitehtuurin tyylisuunnan mukaan kirjaimellisesti raakaa betonia.
Talot myös valmistuivat eri urakoitsijoiden toimesta, eikä samanlaisia rakennusmateriaaleja aina ollut saatavilla. Kolmas julkisivujen sekavuuteen ja ”rumuuteen” vaikuttava seikka on se, että asukkaat ovat muokanneet etenkin parvekkeita omien tarpeidensa mukaan, eikä niissä ole minkäänlaista yhdenmukaisuutta.
Isossa kuvassa blokit ovat kuitenkin monotonisia ja yksitoikkoisia. Suuret betonijärkäleet valtaavat koko horisontin, mikä on juuri se kiehtova elementti tämän tyyppisissä lähiöissä. Vaikka rakennukset ovat yleisen mielipiteen perusteella rumia ja luotaantyöntäviä, on niissä myös omanlaisensa hohto. Kuvaahan arkkitehtuuri yhdenlaista aikakautta Euroopan historiassa.
Suurin osa vuosikymmeniä vanhoista rakennuksista kautta itäblokin on nykyään huonossa kunnossa. Jäykän byrokratian, taloudellisen kannattamattomuuden ja kehittyvämpiin alueisiin panostamisen myötä vanhat ankean näköiset lähiöt ovat saaneet jäädä vähemmälle huomiolle ja usein kiinteistöjen kunnostus on jäänyt asukkaiden harteille.
Esimerkiksi Itäportin talot ovat kärsineet pitkään merkittävistä rakenteellisista ongelmista liittyen mm. vesihuoltoon ja hisseihin. Julkisivusta on myös pudonnut painavia betoniosia maahan. Asukkaat ovat toivoneet kunnostusta ja keränneet rahaa yhteiseen pottiin, mutta osittaisten huoltotöiden jälkeen tilanne on edelleen avoin eikä valtio ole ollut halukas osallistumaan neljän miljoonan euron moderniin julkisivuremonttiin. Pelkän betonifasadin uusiminenkin maksaisi kaksi miljoonaa euroa.
Osa lähiöistä taas on onnistunut nousemaan kuin Feenix tuhkasta. Tästä esimerkkinä on vaikkapa Tallinnassa sijaitseva Väike-Õismäen kaupunginosa, jossa osa kerrostaloista on saanut uuden pinnoitteen, väriä pintaan sekä uusitut ikkunat ja parvekkeet. Mutta samalla kun alueita uudistetaan, menetetään myös niiden historiallinen ja aikaansa kuvaava kiinnostavuus. Jossain vaiheessa kaikilla komplekseilla lienee kuitenkin edessä tienhaara, missä täytyy valita joko täydellinen peruskorjaus tai rakennuksen siirtyminen asuinkelvottomana historiankirjan sivuille.
—
Mitä ajatuksia tämän tyyppinen rakennuskanta sinussa herättää? Pitäisikö rakennukset purkaa vai ansaitsevatko ne paikkansa historiallisina muinaisjäänteinä?
Lisää aiheesta englanniksi
”The Brutalist architecture of Europe, from Poland to Britain, is wide-ranging in its scope and diversity, but it is arguably in the city of Belgrade that the architectural style truly found a home.”
23 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Heh, ei pitäisi purkaa. Minua itse asiassa ärsyttää erityisesti se, että kauniita rakennuksia puretaan ja tilalle tulee jotain rumaaa. Tokikasn, eihän noitakaan kauniiksi voi sanoa. Mitä Belgradiin yleisesti tulee, en kuvaisi sitä samalla tavalla brutalistiseksi 😀 – kaunis kaupunki.
admin
Minäkin haluaisin säilyttää nämä, mutta samaan aikaan surettaa sekin, että Suomesta on purettu mm. vanhoja jugend-tyylisiä rakennuksia tämän betonibrutalismin tieltä. Kaikenlaisella arkkitehtuurilla olisi tilaa. Ja totta tosiaan, tuo Novi Beogradin puoli se lähinnä on sitä brutalismia pullollaan. Muun kaupungin puolella oli ihan erilainen tunnelma. Hauskoja oli myös vanhat raitiovaunut, joita bongailtiin. Autolla ei tietysti mikään maailman ideaalein kaupunki ajella. Ajettiin yhdestä liittymästä väärin, niin jouduttiin samoin tein tunnin kestäneeseen ruuhkasumppuun.
Reissu-Jani
Mahtavaa betonibrutalismia! Hienot betoniset tuolit – voi että kumpa meilläkin olisi vielä tuollaista. Lapsuuden ajat tulivat mieleen kun asuttiin betonisessa lähiössä ja sieltä löytyi mukavia piilo- ja leikkipaikkoja. Olen käynyt Belgradissa kerran, mutta harmittavasti tämä kohde jäi välistä. Jos vielä kaupunkiin matkustan niin tuonne olisi pakko päästä katselemaan ja fiilistelemään.
admin
Kiitos lapsuuden muistoista! Kyllähän noissa kerrostalolähiöissä on tietynlaista nostalgiaa. Mäkin asuin elämäni ensimmäiset 5 vuotta sellaisessa. Leikkipaikat oli silloin 80-luvullakin oli vielä hyvin yksinkertaisia ja kerrostalot toistensa kopioita.
Pirkko / Meriharakka
Viivyimme josku Belgradissa vähän useamman päivän ja yhtenä päivänä tutustuimme kaupunkiin pyöräretkellä ja kävimme silloin myös katsomassa noita kortteleita. Olihan siinä kontrasti sentään vähän kauniimpaan keskustaan ja vanhan linnan alueeseen. Kesäretkellä pidin erityisesti myös Sava-joen varrella olevista kelluvista kesämökeistä, joita näki kivasti veneretkellä. Yllättävää oli myös, että Sava-joen jonkun saaren rannalla oli ihan kunnon uimarantojakin, siis melko lailla keskellä kaupunkia.
Eila/Metkaamatkustelua
Novi Beogradin alue jäi näkemättä, kun pistäydyimme Belgradissa lyhyesti vain yhden yön verran kymmenen vuotta sitten. Keskusta toi mieleen Prahan ja Budapestin, tosin sodan jäljet rakennusten seinissä olivat sellaisia, joita ei näkynyt em. kaupungeissa. Serbia ansaitsisi uuden käynnin, kuten koko Balkanin alue.
Merja / Merjan matkassa
Itä-Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton alaisissa maissa näitä järkälemäisiä kerrostaloja näkyy. Eivät ne kauniita ole, mutta jos ovat vielä asumiskelpoisia niin eihän niitä purkaa tarvitse. Tietyn aikakauden historiaa nekin kertovat.
Terhi
Kieltämättä jonkunlaista kauneutta ja ennenkaikkea nostalgiaa löytyy noista betpnijärkäleistä. Osittainen säilyttäminen kannattaisi erään aikakauden muistona, mutta mikäli peruskunnostusta ei tehdä on tuhoutuminen selvää. Muuten, sangen ankean näköinen päiväkoti.
Anne | Elämää Nomadina
”Rakennus on niin outo, ettei sitä katsoessa oikein tiedä, onko se ruma vai hieno.” Tässäpä kiteytit kyllä ne ajatukset, mitä usein risteilee päässä kun näissä brutalismin perintöä vielä näkyvästi kantavissa paikoissa vierailee. Tässä oli Belgrdista paljon sellaista, mitä emme ole nähneet, eli mitä ilmeisimmin omat vierailut ovat keskittyneet kaupungin eri osiin. Novi Belgradistakin olemme nähneet enemmän sitä uudempaa / uudistunutta osaa, mutta selvästi olisi kannattanut tehdä kävelykierros vanhempien betonitalojen sokkeloissa. Mitä purkamiseen tai säilyttämiseen tulee, niin vaikeita kysymyksiä varmasti, paine purkamiseen ja uudisrakentamiseen on varmasti paikoin kova, mutta toivottavasti kaikki aikakauden maamerkit eivät katoa.
admin
Kiitos kommentista! Mieltä jäi koko varsinainen keskusta pääosin näkemättämä, joten ehkä Belgradiin tulee vielä joskus palattua.
Ne Tammelat
Olet kyllä onnistuntu löytämään tosi rumia rakennuksia 😀 Olin itse jopa hieman pettynyt, ettei meidän Balkanin matkalle osunut enempää ”rumuutta”. Bukarest oli rähjäisimmästä päästä, joskin osa rakennuksista oli tosi upeita ja siellä yllätti se maanjäristysten määrä sekä sen johdosta sortumisvaarassa olevat rakennukset.
Mutta sitten taas esimerkiksi Sofiasta Serbian Nisiin matkalla odotin enemmän rumia taloja, mutta olikin paljon uudempaa ihan hienoa kerrostalokantaa. Kosovon maaseudulla taas oli oikein hulppeita omakotitaloja, joka yllätti vielä enemmän.
admin
Mä googlailin etukäteen infoa näistä alueista, joten osattiin suunnata oikeisiin kohteisiin ihan varta vasten. Yksittäisiä ränsistyneitä taloja oli kauttaaltaan ympäri Balkania, mutta ei näin massiivista kokonaisuutta. Ja paljon tosiaan noita uusia rakennuksia!
Hannele/Hipaisu Maapallolla
Itse kun tulee niin kovin usein hakeuduttua kauniiden asioiden pariin, on mukava lukea erilaista blogia, jossa esitellään ns. ”puhdaslinjaista rakentamista”. Onhan noi nyt aivan karmeita (hehe), mutta ei käy kieltäminen ettei noissa olisi kuitenkin jotain kiinnostavaakin. Asiaa sen kummemmmin tuntematta, en osaa sanoa, pitäisikö noita säästää vai ei, mutta kyllähän mä itse pystyn kuvittelemaan tuonne vaikka hienoja muraaleja.
Onkohan Banksy tietoinen, että tuolla olisi tyhjää canvasta silmän kantamattomiin? Maksaisikohan (menemättä nyt Ukrainan sotaan liittyvään boikotointiin) Mondelez International suuresta ulkomainoksesta, jossa tuo ”Toblerone” olisi värjätty asiaankuuluvasti ruskean ja vaaleiden pilkkujen myötä suklaiseksi herkuksi?
admin
Banksylle tosiaan olisi neliömetri jos toinenkin puhdasta maalipintaa!
Sanna | Seven Seas
Tietyn aikakauden historiaa tosiaan ja olipa mielenkiintoista kurkistaa näihin maisemiin. Mutta sanotaanko, että tämä arkkitehtuuri ei hivele omaa visuaalista silmää…🙊
admin
No ei se kyllä mitään kauneuskilpailua voita 😀
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Näissä betonitaloissa on kyllä jonkinlaista karua kuvauksellisuutta! Asuin tällaisessa Blok-tyyppisessä asuinympäristössä jonkin aikaa Prahan keskustan ulkopuolella ennen kuin päätin muuttaa takaisin viihtyisämpään paikkaan keskustaan. Oli kyllä ihan rauhallinen ympäristö, mutta aika samannäköistä kuin nämä kuvat 😀
admin
Oliko asunto sisältä millainen? Käsittääkseni ne voi olla hienojakin, vaikka ulkokuori on jotain ihan muuta.
Aila ja Juha
Olipa mielenkiintoista lukea tämä teksti tästä näkökulmasta Belgradiin. Kävimme siellä juuri itsekin, mutta aikaa oli kierrellä vain ne turisteille tarkoitetut kävelyalueet, eli tämä puoli oli ihan vieras. Tosi on, että tämä betonibrutalismi antaa ihan toisenlaisen ja realistisen kokemuksen paikasta, jossa se on todella iso osa realismia ja konkretiaa. Aila
admin
Tuo ei varmaankaan ole mikään kovin suosittu turistialue, joten en ihmettele, että se jää monelta näkemättä 🙂
Kohteena maailma / Rami
Olen pitkän aikaa halunnut reissata Belgradiin, eikä tämä postaus sitä mielenkiintoa yhtään vähentänyt. Kiinnostaisi tutustua paikalliseen kulttuuriin ja ennen kaikkea käydä aistimassa joko koripallon tai futiksen tunnelmaa – se on kuulemma ainutlaatuista Belgradissa.
admin
Futismatsit on kyllä ihan huippuja! Oon käynyt matsissa Guatemalassa ja Montenegrossa, joista ainakin lattareiden matsitunnelma oli jotain ihan käsittämätöntä 😀
Anna | Tämä matka -blogi
Onhan tuota betonibrutalismia monissa maissa ja aina se jaksaa ihmetettää. Hong Kong ja Kiina ylipäätänsä on myös kunnostautunut tässä osaamisessa. Itse asiassa Suomestakin löytyy. Olen itse kasvanut Pohjois-Helsingissä, missä toki kerrostalot eivät olleet noin laajoja koplekseja, mutta betonia oli käytetty kyllä ihan huolella.
Lähinnä juuri nuo turvallisuusongelmat ja hissien toimimattomuus varmaan ajavat talot jossain vaiheesa siihen pisteeseen, että ihmiset yksinkertaisesti muuttavat vaan pois.