Kidutusvälineitä, islamilaisia mattoja ja kommunismia Brașovissa

Brasov on erinomainen kohde, kun haluat saada kattavan kuvan Romanian ja Transylvanian historiasta, kulttuurista ja ravintolamaailmasta.

---

Bulgarian jälkeen suuntasimme kohti Romaniaa, jonka ensimmäinen etappi oli Brașovin hurmaava kaupunki. Koska välttelemme pitkälti valtateitä ja tunnettuja reittejä, päätimme ylittää Bulgarian ja Romanian välisen rajan hieman erikoisemmasta kohdasta, joten päädyimme vuokra-autolla Shishtovin teollisuussatamaan.

Rekoille tarkoitettu alkeellinen lautta vei meidät Tonavaa pitkin Romanian puolelle Zimniceaan. Lauttamaksu oli 16 euroa, ja matka kesti lastauksineen ja purkuineen noin 1½ tuntia. Lautta liikkui laiturissa aina yhden rekan verran niin, että yksi tuli ulos ja toinen meni sen paikalle. Lähtösatamassa auto ja tavarat tutkittiin läpikotaisin, sillä rajapoliisi ei uskonut, ettei meillä todellakaan ollut alkoholia tai tupakkaa. Myös auton papereita syynättiin tarkasti.

Koristeellinen, ränsistynyt ja vaurastunut Brașov

Transylvaniassa sijaitsevaan Brașoviin meidät houkutteli värikäs ja rosoinen vanhakaupunki. Yleisilmeeltään Brașovin vanhakaupunki muistuttaa monia muita eurooppalaisia kaupunkeja, kuten ehkä hieman Tallinnaa, Ljubljanaa tai Slovakian Košicea, mutta tarkemmin katsottuna kaupungissa on ihan omanlaisensa viehätys ja tunnelma. Talot ovat värikkäitä ja paikoin koristeellisia, mutta osa niistä on myös kauniilla tavalla rapistunut ajan saatossa.

Vanhankaupungin keskusta on tarkoitettu vain jalankulkijoille, eikä autolle ole helppo löytää parkkitilaa. Meillä kävi kuitenkin tuuri, ja löysimme yhden ainoan vapaan paikan aivan ydinkeskustasta. Keskustan suosituimpia alueita ovat pääaukio Piața Sfatului sekä Strada Republicii -kävelykatu, joilta löytyy pieniä putiikkeja ja lukuisia ravintoloita.

Yksi tunnetuimmista maamerkeistä on Biserica Neagră eli musta kirkko. Goottilaista tyyliä edustavan luterilaisen kirkon uumenista löytyy protestanttisen kirkkokunnan suurin kokoelma islamilaisia mattoja. Matot on peräisin 1400-1600-luvuilta Osmanien aikakaudelta. Brașov onkin historian saatossa ollut merkittävä keskuspaikka idän ja lännen välillä. Pääsymaksu kirkkoon oli nelisen euroa, mutta mattoja lukuunottamatta kirkko ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava sisältä.

Toinen tärkeistä nähtävyyksistä on Strada Sforii, Brașovin kapein katu. Katu on satoja vuosia vanha ja toiminut aikanaan palokunnan oikoreittinä kaupunginosien välillä. Strada Sforii toimi menneinä aikoina myös rakastavaisten piilopaikkana. Romanialaisen uskomuksen mukaan pariskunta, joka suutelee Strada Sforiilla, pysyy ikuisesti yhdessä.

Brașovia on mahdollista tutkailla ylhäältä käsin. Emme kuitenkaan lähteneet jonottamaan kaapelihissille, joka kuljettaisi ylös vuoren rinteille.

Kävimme syömässä vegaaniruokaa tarjoilevassa Vegasmo-ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta enemmänkin olin positiivisesti yllättynyt, että Romaniasta sai kestävästi tuotettua ruokaa. Koko Romania oli muutenkin iso yllätys, sillä minkäänlaista kerjäläisongelmaa ei ollut. Myös irtokoirat olivat pääasiassa rauhallisia ja niitä oli todella vähän kaupungeissa. Kolmas yllätyksen aihe oli maan siisteys.

Monella, kuten myös minulla oli selkeästi vanhentuneet mielikuvat maasta. Brașovissa näkyi maan vaurastuminen viimeisen 15 vuoden aikana, mutta etenkin maan itäosassa on edelleen köyhyyttä. Yleisellä tasolla Romaniassa on kuitenkin EU:n 12. korkein bruttokansantuote ja peräti 7. paras ostovoima. Aina näin ei ole ollut, mistä päästäänkin seuraavaan nähtävyyteen.

Tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä ja muistoja lapsuudestani

Kävin vierailulla Romanian sosialistista aikakautta esittelevässä museossa, Muzeul Amintirilor din Comunismissa. Kommunismin aikaa esittelevän näyttelyn kohteet perustuvat romanialaisten aikalaiskuvauksiin. Tiloihin oli rakennettu ajanmukaisia huoneita, ja seinillä oli ihmisten kertomuksia tavallisesta arkielämästä Romanian sosialistisessa tasavallassa. Pääsymaksu museoon oli 35 leitä eli kuutisen euroa.

Kommunistihallitus piti valtaa Romaniassa vuosina 1947-1989. 50-70-luvuilla talous kasvoi, teollistuminen ja kaupungistuminen otti suuria harppauksia, naisten oikeudet paranivat ja elintaso kukoisti. 80-luvulla alkoivat vaikeudet, energiantuotanto droppasi, teolliset tuotteet olivat huonolaatuisia ja niitä alettiin myydä ulkomaille, mikä aiheutti pula-ajan Romaniaan.

1989 mielenosoitukset valtasivat maan ja hallitus kaatui. Viimeinen hallitsija Nicolae Ceaușescu vaimoineen teloitettiin kansanmurhasyytteiden saattelemana. Samaan syssyyn Romanian lipuista leikattiin pois kansallisvaakunat.

Kuriositeettina mainittakoon, että kommunismin aikainen ”mainonta” perustui Romaniassa selkeisiin ja faktapitoisiin tietoiskuihin, kun taas muissa sosialistisissa maissa mainospropaganda on yleensä pyrkinyt luomaan idealistista kuvaa ihanneyhteiskunnasta.

Näyttelyn yksittäiset muistokertomukset olivat osittain huvittavia, ja niistä löytyi paljon samaa mitä itse elin lapsuudessani 1980-90-luvuilla. Pystyin esimerkiks haistamaan tiikeribalsamin nenässäni 😅 Myös massiiviset kirjahyllyt, posliiniesineet, pitsiliinat ja koristenuket olivat tuttuja. Museo oli todella hyvin toteutettu, ja suosittelenkin ehdottomasti käymään siellä!

Kidutuskammio oli Draculan linnan ”parasta” antia

Yksi syy Brașovissa vierailuun oli tietysti Branin linna, joka tunnetaan parhaiten Draculan linnana. Meitä ei vampyyrit liiemmin kiinnosta, mutta synkän matkailun ystävänä halusin nähdä erityisesti linnan uumenista löytyvän keskiaikaisia kidutusvälineitä esittelevän näyttelyn. Pääsymaksu linnaan ja erilliseen kidutusnäyttelyyn oli vajaa parikymppiä per naama.

Oli jo ennalta tiedossa, että linna on super ruuhkainen, ja sitä se tosiaan oli. Turisteja, lähinnä kiinalaisia kameroineen ja selfiekeppeineen oli runsain mitoin. Linnan yksityiskohdat ja Romanian vanhoja kuningassukuja esitelleet huoneet eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa, joten pyrimme kiertämään linnan sokkeloisen labyrintin nopeasti läpi.

Osa käytävistä on todella ahtaita ja kapeita, mikä kannattaa huomioida, jos kärsii ahtaanpaikankammosta. Dracula-osuus linnasta oli hieman kitschimäinen ja toi mieleen lähinnä jotkut naamiaiset. Tämän osan kylteissä luki, ettei näyttely välttämättä sovi lapsille.

Kidutuskammio sen sijaan oli kiinnostava, ja mitä karseimpia kidutusvälineitä katsomalla pystyi vain ihmettelemään, kuinka noin brutaalit metodit ovat tulleet kenellekään edes mieleen. Raaimmat kidutuskeinot olivat esimerkiksi ihmisen sahaaminen haaroista, seivästäminen ja luiden murskaaminen. Osa välineistä oli kuin Saw-elokuvista konsanaan.

Katsoin välineitä puhtaasti esineinä, ja jätin tarkoituksella miettimättä, millaiset ihmiset olivat joutuneet kärsimään niiden kourissa ja miten epäinhimilliseltä kuolema on tuntunut. Esimerkiksi Auschwitzissä ja Palestiinan miehitysmuseossa esineistö ja kertomukset pääsivät ihon alle, ja itkin molemmissa, kun mietin ihmisten kokemaa kärsimystä.

Loppuun..

Balkanin reissumme aikaan Euroopassa mylläsi vuosisadan pahimmat rankkasateet ja tulvat, joiden seurauksena Romaniassakin kuoli ihmisiä 🙁 Meille sattui kuitenkin melko hyvät säät, ja ainoastaan yhtenä yönä Brașovissa ollessamme taivas repesi ja ammensi tuutin täydeltä sadetta. Ukkonen jyrisi niin kovaa, etten ole moista aiemmin kuullut, ja salamat välkkyivät jopa pimennysverhojen läpi.

Majoituimme Bartolomeu Nordin uudella asuinalueella kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Rankkasade ropisutti vettä myös hieman olohuoneen puolelle avoimesta parvekkeen ovesta, mutta noin muuten en olisi tiennyt tulvakaaoksesta mitään ilman Iltalehden uutisointia. Yleisesti ottaen sää oli syyskuun puolessavälissä lämpimän syksyinen koko Balkanilla.

Brașoviin ajaessamme ja sieltä lähtiessämme saimme ensikosketuksen myös Karpaattien vuoristoon. Balkanin vuoristoinen luonto upeine maisemineen menee kyllä Euroopan ja ehkä jopa koko maailman aatelistoon. Luontoseikkailuista lisää tulevissa postauksissa, sillä luonnonhelmassa kaikki ei mennytkään ihan putkeen..

—
Oletko käynyt Brașovissa? Mitä nähtävyyksiä lisäisit listalle?