Armenian Dilijan – Rauhaa ja rehevää vuoristoa

Armenia matkakohteena oli minulle lähtökohtaisesti melko vieras, mutta sen tiesin, että Dilijania oli kehuttu muutamankin sometuttavani sisällöissä. Senpä vuoksi odotin syksyiseltä Armenian reissulta ennen kaikkea vehreää vuoristoista luontoa, jota Dilijanin seutu tarjoaisi.

Dilijan sijaitsee noin 100 km päässä pääkaupunki Jerevanista koilliseen. Kaupunki ja sitä ympäröivä laaja kansallispuisto muodostavat kokonaisuuden, jossa luonto, historia ja arkinen elämä limittyvät toisiinsa. Dilijan itse on pieni ja rauhallinen kaupunki, joka toimii luontevana tukikohtana alueen tutkimiselle. Vanhankaupungin alue Sharambeyan kadun ympäristössä on restauroitu perinteiseen tyyliin, ja sen käsityöliikkeet, museot ja kahvilat antavat kuvan siitä, millaisena Dilijanin identiteettiä halutaan vaalia.

Runsaan biodiversiteetin Dilijanin kansallispuisto

Kaupunkia ympäröi samanniminen kansallispuisto, joka kattaa noin 240 neliökilometrin laajuisen alueen. Puisto perustettiin alun perin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1958 ja nimettiin kansallispuistoksi vuonna 2002. Alue tunnetaan erityisesti laajoista ja rehevistä metsistä, vuoristoisesta maastosta sekä puhtaasta ja kosteammasta ilmastosta verrattuna moniin muihin Armenian osiin. Sankka usva tervehtikin meitä heti kansallispuiston suulla.

Metsät ovat pääosin lehti- ja sekametsiä, joissa kasvaa muun muassa hedelmäpuita, tammea, pyökkiä ja mäntyä. Floora ja fauna on monipuolinen, ja alueella elää useita nisäkäslajeja sekä runsas linnusto. Kukkivista kasveista mainittakoon kaukasialainen alppiruusu ja harvinainen villijasmiini, eläimistä kaukasianlumikana, villikissa ja kangaskäärme. Kansallispuisto on myös tunnettu mineraalilähteistään, joita on hyödynnetty alueella jo pitkään.

Luostarit ovat osa maisemaa

Dilijanin kansallispuisto sisältää merkittäviä kulttuurihistoriallisia kohteita. Alueella sijaitsee useita keskiaikaisia luostareita ja kirkkoja, jotka ovat olennainen osa puiston identiteettiä ja maisemaa. Meidän retkemme sisälsi myös jokusen luostarivisiitin mm. lähes kahden kilometrin korkeudessa sijaitsevalla Sevan-järvellä sekä Dilijanin naapurissa Goshissa. Sevan ei ole kansallispuiston aluetta, mutta sieltä lähtee yksi monen päivän vaelluksista kohti Dilijania.

En suoraan sanottuna ole erityisen kiinnostunut Kaukasian kirkoista ja luostareista, vaikka tiedänkin, että ne ovat tärkeä osa kulttuuria – onhan Armenia ensimmäinen kristitty valtio koko maailmassa, ja Georgia seuraa hyvänä kakkosena.

Koin kiehtovana ainoastaan Haghartsinin luostarin, joka sijaitsee keskellä sankkaa vuoristometsää sulautuen sen rehevään laaksoon. Tässäkin tapauksessa siis maisema oli se pääasiallinen vetovoimatekijä. Mieleen jäi myös oppaan kertoma yksityiskohta, kuinka Arabiemiraattien Sharjan sulttaani oli lahjoittanut 1,7 miljoonaa dollaria luostarin kunnostamiseen. Haghratsinissa oli aikaa tutustua myös mummon leipäpajaan.

Kurkistus kyläläisten arkeen Goshissa

Kuten mainittu, yksi kohteistamme oli Goshavankin luostari pienessä takapajuisessa Goshin kylässä. Luostarin sijaan keskityin kuitenkin kiertelemään kylän lyhyellä raitilla ja tarkkailemaan paikallisten arkea. Vaatimaton, mutta erilaista rompetta täyteen ahdettu kyläkauppa, leppoisat kulkukoirat, hylätyt asuinrakennukset ja paikallisen mummelin keittämä turkkilainen kahvi veivät huomioni muiden tutkiessa luostaria. Gosh lienee sesonkiaikaan suosittu turistikohde, sillä kadun pientareet olivat täynnä mönkijöitä ja maastureita valmiina kiidättämään halukkaat ylös vuoristoisille off-road-reiteille.

Parz-järvi ja vaellusreitit

Ilahduin erityisesti pysähdyksestämme pienellä metsäisellä Parz-järvellä. Järvelle on rakennettu aktiviteettipuisto, jonka tarjonnasta voi valita vaikkapa zipline-liu’un järven yli, melontaa, kiipeilyä ja ihan vaan oleskelua. Syksyllä paikka oli melko hiljainen, mutta kesäviikonloppuisin paikalliset saapuvat kuulemma Parzin ympäristöön usein viettämään piknikiä.

Aktiivimatkailijalle Dilijanista löytyy runsain mitoin vaelluspolkuja, joista yksi suosituimmista vie kaupungista juuri Parzille. Noin 7 km pituinen reitti kulkee tiheän metsän halki ja on hyvin tallattu, mikä tekee siitä helpon päiväretken. Myös järven ympäri kulkee 3 km pituinen polku. Suurempia haasteita kaipaavalle Armenian ja Georgian sekä Georgian että Azerbaidzanin halki kulkee 3 000 kilometrin mittainen Transcaucasian Trail, jonka yksi osa halkoo Dilijanin kansallispuistoa.

Dilijanin kansallispuiston runsaslukuiset vaellusreitit kulkevat kylien, lähteiden ja luostareiden välillä, ja moni niistä on ollut käytössä vuosisatojen ajan. Kansallispuisto ei näin ollen tuntunut erilliseltä ja eristyneeltä alueelta, vaan eläväiseltä ja kutsuvalta kokonaisuudelta, jossa paikalliset elävät arkeaan ja matkailijat soljuvat heidän rinnalla omia polkujaan. Haluankin ehdottomasti palata Armeniaan joskus paremmalla ajalla, vuokrata auton ja kierrellä laajemmin luontokohteita, ehkäpä tehdä myös jokusen patikan.

Ps. Tsekkaa myös matkakumppaneiden eli Katrin ja llkan Armenia-postaukset sekä Even syväluotaavampi katsaus Armenian luostareihin.

—
Onko Armenia tuttu kohde tai heräsikö kiinnostus maata kohtaan?