
Sharqiyah Sands ja Itä-Omanin keitaat
Nizwasta ajelimme Hajarvuoriston kupeessa kohti seuraavaa parin yön etappiamme, Bidiyahia. Matkaa kertyi vajaa parisataa kilometriä ja se sujui ripeästi lähes autioilla teillä.
Omanin erikoinen geologia
Maisema oli outoa. En ole koskaan aiemmin nähnyt missään sellaisia kivi- ja kalliomuodostelmia, mitä Hajar-vuorten laidoilla on. Netissä on vain niukasti tietoa Omanin geologiasta, mutta ilmeisesti osa oudosta maanpinnasta on muinaista merenpohjaa, minkä lisäksi Hajar-vuorilla esiintyy erikoista vihreää peridotiittiä, joka pystyy absorboimaan hiilidioksidia ilmasta ja muuttamaan sen kiveksi.


Jeeppisafari Sharqiyah Sandsille
Majoituimme noin 60 €/yö maksaneessa Oriental Nights Rest Housessa (*affiliate-linkki), joka oli ihan mukiinmenevä majatalo päätien varrella. Majapaikassa oli hiljaista, eikä siellä ollut lisäksemme kuin kaksi pariskuntaa. Kysyin infosta mahdollisuutta lähteä seuraavana päivänä Sharqiyah Sandsille (entiselle Wahiba Sandsille) jeeppisafarille.
Pian selvisikin, että ranskalainen pariskunta olisi lähdössä puolen tunnin päästä, joten päätimme jakaa retkikulut ja lähteä safarille samoin tein. Meidän osuus muutaman tunnin reissusta putosi puoleen eli 50 euroon.


Sharqiyah Sands on 12500 km2 laajuinen hiekka-aavikko Omanin itäosassa. Aavikko itsessään on muodostunut jopa kaksi miljoonaa vuotta sitten, mutta pohjoisen dyynit syntyivät jossain vaiheessa viimeistä jääkautta. Aavikkoa asuttaa Wahiba-beduiiniheimo, ja sieltä löytyy lukuisia turistikäytössä olevia beduiinileirejä.

Kävimme ensin kuskin kotipihassa tervehtimässä hänen perhettään, jonka jälkeen hän ajoi taatelipalmuplantaasien läpi ja esitteli kastelujärjestelmää sekä Bidiyahin elämänmenoa. Kävimme myös tyhjennyttämässä renkaista ilmaa, jotta ajaminen hiekalla olisi helpompaa. Mies kertoi retken aikana paljon kiinnostavaa infoa Arabimaailman tapahtumista, Omanin yhteiskunnasta ja islamista.



Olimme vuosi sitten olleet Jordaniassa Wadi Rumin aavikolla, missä teimme myös jeeppisafarin ja yövyimme beduiinileirissä. Mietinkin ensin, onko tarpeellista lähteä aavikolle toistamiseen, mutta Omanin kullankeltaiset ja oranssit hiekkadyynit oli kyllä näkemisen arvoiset.
Lisäksi auringonlasku oli paljon upeampi kuin Jordaniassa. Seuraavana iltana pilvitilanne oli huono auringonlaskun suhteen, joten retken aikaistumisen kanssa kävi tuuri.




Safarin päätteeksi ajoimme paikalliseen kahvilaan ja nautimme teetä ja legemateja, täytettyjä donitsipalleroita, jotka ovat tyypillinen herkku arabimaissa etenkin ramadanin aikaan. Söimme muutenkin Omanissa kaikkea mahdollista kanasta, vihanneksista ja jääpaloista lähtien ilman mitään ongelmia. Erityisen paljon Persianlahden maissa tuli kulutettua karak chaita.

Wadi Bani Khalid
Seuraavana aamuna lähdimme omalla vuokra-autolla kohti yhtä Omanin tunnetuimmista wadeista. Matka wadille oli arveluttava. Emme olleet tajunneet, että tie kulkisi suoraan Hajarvuorten yli, joten tie oli ihan superjyrkkä ja mutkainen. Erään pyöräilyblogin mukaan kaltevuus on 20 %, ja netissä kiistellään, tarvitseeko reitille nelivetomaasturin vai ei.

Jätimme auton parkkiin ja kävelimme aflaj-kastelukanavien vieressä pääpaikalle. Keitaalla näkyi jonkin verran perheitä piknikillä, mutta vain muutama ihminen oli uimassa. Wadeissa uidessa on ohjeena pukeutua peittävästi, mikä koskee myös miehiä. Luonnonrauhan tunnelmaa häiritsi hieman paikalle rakennettu ravintola ja kallion päällä näkynyt toinen rakennus.


Ilma oli läkähdyttävän kuuma. Minulla oli musta mekko ja mustat legginsit, enkä voinut kuvitellakaan, että olisimme lähteneet patikoimaan tunnin matkaa eräälle luolalle, josta olin lukenut. Lämpötila näytti varjossa +34, ja matka luolalle kulki suorassa auringonpaahteessa. Päätimme jäädä erääseen huvimajaan piknikille, jonka jälkeen kävelimme wadin rauhallisemmalle puolelle istuskelemaan palmujen alle.



Palasimme takaisin autolle taatelipalmulehdon läpi, ja onnistuttuamme kipuamaan autolla ylös laaksosta ajoimme kylälle johonkin ravintolaan. Söin quesadillan tyylisen kanatortillaläpyskän, ja veli otti jääsmoothien. Kävimme kaupasta vielä jäätelöt ja lähdimme ajamaan kohti Wadi Haweria.


Wadi Hawer
Wadi Hawer oli autio, eikä siellä ollut myöskään mitään turisti-infraa. Ajoimme wadille osittain tulvivan tien yli. Näkymä laakson pohjalla oli kaunis. Kuljeskelimme hetken vuorten välissä, mutta pienen patikan jälkeen tajusimme, että wadin pääkohta, missä piti olla vesiputous, oli kuivunut talvikaudella olemattomiin. Wadien vesitilanne vaihteleekin eri vuodenaikoina.



Tältä seudulta mieleen jäivät myös pienet kylät, joiden kapeilla mäkisillä teillä ajelimme. Oli kiinnostavaa nähdä, miten paikalliset elävät, ja mietimme, onko kukaan suomalainen koskaan aiemmin käynyt siellä.
Jokaisen talon seinästä törrötti vesihana, mistä jeeppikuski oli edellisenä päivänä kertonut, että Omanissa on juomavettä tarjolla joka nurkalla ja jokainen kulkija saa tyydyttää sekä oman että eläintensä janon talojen seinissä olevista hanoista. Vaikka kaupungeissa hanavesi onkin juotavaa, en itse ehkä joisi maaseudulla rändom hanoista..
Lisää erikoisia kiviä
Lähdimme takaisin kylille päin, ja pysähdyimme matkalla vielä ihmettelemään erikoista kivimuodostelmaa, joka koostui violetista ja turkoosista pystysuuntaan muotoutuneista liuskekivistä, joissa oli hain hampaita muistuttavat terävät huiput. Yritin googlailla mitä kiviä ne mahdollisesti olivat, mutta en löytänyt varmaa infoa. Oman-ryhmässä joku paikallinen sanoi, että kerrostumissa on kuparia ja rautaa, ja joku toinen arveli, että mannerlaattojen liike on nostanut mineraalikerrostumat pystyyn.
Oman on ilmeisesti erinomainen kohde geologian ystäville, sillä googlaillessani löysin geologiamatkoihin erikoistuneita matkablogeja ja sivustoja (esim. tämän), joissa on esitelty Omanin kivisiä paikkoja.

Takaisin Bidiayhissa
Kävimme Bidiyahissa ostoksilla, koska tarvitsimme iltapalaa (majatalon ruuat eivät olleet mitään 6/5 annoksia). Kiertelimme myös jossain kiinakrääsäkaupassa, missä oli ihan järkkyttävä kemikaalien ja kumin haju, jollaisen voin kuvitella leijailevan esimerkiksi Temun varastossa. Minua kuitenkin kiinnostaa ulkomailla aina eri kauppojen tarjonta, joten pakkohan siellä oli pistäytyä.
Pysähdyimme kauppareissun jälkeen myös tivoliin 😀 Tivolin yhteydessä oli ulkoilmamessutapahtuma, missä oli musiikkia ja jotain myyntikojuja. Kierrellessämme alueella tuli edellisillan safarikuski yllättäen moikkaamaan lapsensa kanssa. Lopulta ajelimme takaisin majapaikkaan, ja jatkoimme seuraavana päivänä matkaa Omanin pohjois-rannikolle, josta kirjoittelinkin jo aiemmin.



Bidiayhin ympärillä on jonkin verran majoituspalveluja, ja kaupungin keskustasta löytää tarvittavat palvelut, kuten kaupat ja ravintolat, joten se on erinomainen etappi juurikin aavikon ja wadien tutkimiseen.
Kaikki Oman-postaukset:
- Maahantulosäädökset ja autoilu Omanissa
- Muscat ja vähän muuta Omanin pohjoisrannikkoa
- Nizwa on Omanin kiehtovimpia kaupunkeja
Seuraa reissujani:
Instassa @cillamaria8
Tiktokissa @cillamariatravel
Blogit-sivustolla


16 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Teillä kävi hyvä tuuri tuon retken kanssa, kun ranskalainen pariskunta oli juuri lähdössä retkelle (ja auringonlaskunkin kannalta). Muutamaan kertaan olen itsekin aavikolla ollut, mutta aion käydä jatkossakin, jos sellaisiin paikkoihin pääsee – ovat ne sen verran ainutlaatuisia maisemiltaan kuitenkin. Myös Wadi Bani Khalid näyttää maisemiltaan todella kiinnostavalta. Omanissa onkin ylipäätään monipuolisesti nähtävää, johon voisi itsekin mielellään matkustaa.
admin
Aavikoilla on kyllä ihan omanlaisensa tunnelma ja rauha <3
Aila ja Juha
Olipa monenlaista, tivoleista safareihin ja erilaisiin hienoihin maisemiin. Olen muuten tuon mannerlaattaselityksen joskus kuullut ihan muuallakin, eli Balkanilla näkyvien vastaavien vuorenseinämien perusteena. Mielenkiintoista aina kohdata myös nuo pukeutumisvaatimukset. Pitäähän ne toki aina ottaa huomioon, vaikka joskus sellaisia on kovin vaikea itse ymmärtää. Hienoja kokemuksia teillä jälleen! Aila
admin
Kiitos paljon kommentista 🙂 Oman olikin kyllä yllättävän monipuolinen maa!
Reissu-Jani
Kävin entisessä Wahida Sandsin yhdessä turistihotellissa majoittumassa syksyllä 2022 kun kiersin Omania yhdeksän päivän ajan. Aavikolle ajaminen oli ihan hauskaa puuhaa, ja muutamien dyynien ylityksessä piti olla tarkkana jotta auton veto ei pysähtynyt. Mulla oli siis neliveto, jotenka uskalsin lähteä dyyneille. Matkaa yhteen suuntaan oli-noin tunnin verran tuosta Bidiyahin kylästä. Kävin myös tuolla ensimmäisessä Wadissa katsomassa paikkoja, mutta uimaan en sentään alkanut. Tien sinne oli muuten tosiaan aika jyrkkä sinne vaikkakin hyväkuntoista asfalttia pitkin pääsi ajamaan. Oman oli erittäin viehättävä paikka, Muscatin liikennettä lukuun ottamatta, ihmiset ystävällisiä eikä ”apinaa” eli turistia missään vaiheesas yritetty ”koijata”.
admin
Muistan lukeneeni sun postauksia mielenkiinnolla ennen meidän reissua 🙂
Eveliina / Reissukuume
Oi, kävipä teillä hyvä tuuri tuon retken aikaistamisen kanssa! Ja muutenkin (jälleen kerran!) upea ja ikimuistoinen reissu!
Ps. Tää postaus ei yhtään helpottanut mun aavikkokuumetta – päinvastoin!
admin
Pääosin sattunut kyllä hyvät säät ja olosuhteet suurimmalle osalle reissuista. Madeiralla satoi pari päivää, mutta noin muuten en muista, että olis koskaan mitkään aktiviteetit tai muu ohjelma peruuntunu sään vuoksi. Pitänee koputtaa puuta.. 🙂
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
Todella kiehtova kohde! 🙂 Oma veri vetää enemmän lattarimaihin, mutta nämä maisemat ja tietynlainen näistäkin kuvista välittyvä tunnelma kieltämättä kiehtoo ja sai tutkimaan matkamahdollisuuksia. Tykkään aina kovasti seurailla reissujasi, kun tuntuu kuin olisi itse matkalaukussa mukana! <3
admin
Kiitos paljon <3
Pirkko / Meriharakka
Jeeppisafarien maisemat, täälläkin, ovat usein upeita, mutta pahimmillaan kohdalle sattuu kuski, joka pitää dyyneillä hurjastelusta niin paljon, että välillä saa pelätä, että auto kaatuu – tai jää jumiin hiekkaan. Ja tietysti, auringonlaskut aavikolla ovat ihan parasta!
admin
Kuinkahan paljon niitä autojen kippaamisia sattuukaan. Mongoliassa kyllä pelotti, kun oltiin lopputalvesta Khustain Nuruussa jeepin kyydissä, ja auto ajoi märällä hiekkarinteellä niin vinossa kun vaan pystyi. Onneks selvittiin ehjänä 🙂
Merja / Merjan matkassa
Upean oranssi väri tuolla aavikolla. Minäkin olen käynyt Jordanian Wadi Rumissa ja vaikka se hieno olikin, ei taida vetää tuolle vertoja.
admin
Aika eri tyyppisiä nämä aavikot, niin ei niitä oikein voi verrata. Oli Wadi Rumkin kyllä kaunis, vaikka sieltä puuttui nuo isot dyynit.
Elina / elinanmatkalaukussa
Nuo Wadit näyttää niin kauniilta! Harmittaa ettei tuolla suunnalla niille päästy… :/ Me oltiin reissukaverin kanssa käyty Dubaissa jeeppisafarilla ja mietittiin, mentäisiinkö tuollakin. Kun sitten kaikki muut retket peruuntui, tehtiin äkkilähtöpäätös varata illaksi auringonlasku jeeppisafari aavikolle, mutta myöhästyttiin varauksessa 1 minuutin eikä saatu retkeä varattua. Otin vielä retkenmyyjään yhteyttä, että pääsisikö vielä mukaan mutta kuulemma ei. Höh! Olis kyllä ollu upea elämys, mutta sekin meni sit pieleen. Oli ihana ihailla näitä kuvia ja tunnelmia sitten teidän reissun kautta! <3
admin
Oli kyllä ihan uskomattoman huonoa tuuria teillä! Ja aika erikoista toimintaa retkimyyjältä 🙁