Monteverden pilvimetsät – Luonto on Costa Rican ehdoton valtti
Costa Rica on erityisen tunnettu upeasta luonnostaan eikä suotta. Maan pinta-alasta 25 % on suojeltua aluetta, mihin kuuluu mm. noin 30 kansallispuistoa, kuutisenkymmentä villieläinten suojelualuetta ja yli 30 luonnonsuojelualuetta.
Tunnetuimpia luontokohteita Costa Ricassa ovat esimerkiksi lukuisat tulivuoret ympäristöineen, Manuel Antonion ja Tortugueron kansallispuistot sekä Monteverden luonnonsuojelualue. Tällä kertaa esittelyssä oleva Monteverde sijaitsee maan pohjoisosassa Puntarenasin ja Alajuelan maakuntien alueella, ja se koostuu yli 100 neliökilometrin kokoisesta pilvimetsästä.
Monteverdeen pääsee suht helposti San Josésta vuokra-autolla kuten mekin matkan toteutimme. Matkaa on vain 150 kilometriä, mutta matka-aika tietyömaita vilisevän tienoon ja superjyrkkien vuoristoteiden kautta kesti kuitenkin viisi tuntia, joten matkaan on syytä lähteä aamuvarhain.
Vuokra-autoksi suosittelen nelivetoista kaaraa, koska meilläkin meinasi olla suuria ongelmia tavallisen henkilöauton kanssa. Olin aivan varma, ettemme tule koskaan pääsemään takaisin Monteverdestä, koska menomatkalla oli niin jäätävän syviä alamäkiä, jotka tietenkin paluumatkalla oli kivuttava takaisin ylös.
Eräässäkin kohdassa maanpinnan korkeusero lyhyellä matkalla oli 750 metriä! Loppumatka oli kaiken lisäksi soratietä, jossa ei ollut minkäänlaista pitoa.
Päästyämme perille jätimme auton viralliselle parkkipaikalle, josta lähti bussikuljetus luontopolkujen portille. Meillä oli liput etukäteen viralliselta sivustolta ostettuna, mutta jouduimme silti jonottamaan respassa. Normaalihintainen aikuisen pääsylippu maksaa 25 dollaria ja ulkomaalaisen opiskelijan lippu 12 dollaria. Auton parkkimaksu on 5 USD.
Sähköisiä lippuja vastaan saimme muoviset kulkukortit, jotka piti leimata ennen metsään menoa. Tällä tavoin ilmeisesti valvotaan, että kaikki vierailijat ovat saapuneet takaisin ennen sulkemisaikaa.
Respassa ei ollut karttoja jaossa, joten otimme kuvan kartasta. Kuulimme jo paikan päällä, ettei riippusilloille johtava polku olisi auki, mikä oli tietysti hienoinen pettymys. Koska matka oli kestänyt niin pitkään, jouduimme suunnittelemaan tarkasti, mitkä osat 13 kilometrin polkureitistöstä ehtisimme kiertää. Alue sulkeutuu klo 16, joten meillä oli noin neljä tuntia aikaa.
Suuntasimme ensin oikealle katsomaan näköalapaikkaa, joka sijaitsee maantieteellisesti merkittävällä paikalla. Sendero Caminon ja Bosque Nuboson päässä sijaitsevalta Sendero La Ventanalta eli ”ikkunasta” avautuu upeat maisemat koko Monteverden bioreservin ylle.
1400 metrin korkeudessa sijaitsevan vihreän vuoren huippukohta toimii vedenjakajana, minne sataessaan sadevesi lähtee valumaan vasemmalta puolelta Karibianmereen ja oikealta Tyyneen valtamereen.
Näköalapaikalla oli jäätävä tuuli, ja alueen kasvillisuuskin näytti siltä, että puiden ja pensaiden oli ollut pakko sopeutua raakaan ilmavirtaan. Kitukasvuisten käppyräpuiden ja sammalten vuoksi tätä metsän osaa kutsutaan tonttumetsäksi. Huipun vilpoisa tuulahdus teki hyvää, sillä metsän siimeksessä oli melko kostea ilma – joskaan ei yhtään tukalaa.
Monteverdessä vallitsee kolme eri kautta, ja olimme paikalla kuivan kauden alkuvaiheessa (29. tammikuuta). Kuiva kausi kestää tammikuun lopusta huhtikuuhun, eikä tähän aikaan pilvimetsissä juurikaan ole pilviä.
Sadekausi alkaa toukokuussa ja kestää suunnilleen marraskuulle. Sadekauden lopussa voi esiintyä nykyään myös hurrikaaneja. Sade ajoittuu yleensä iltapäivään ja iltaan. Marraskuun jälkeen sateet vähenevät ja tilalle tulevat pasaatituulet puhaltavat metsäalueelle taas sankkaa usvaa. Olisi varmasti mystinen kokemus kuljeskella luonnossa noihin aikoihin.
Vaikka metsä onkin ikivihreä, huomasi luonnon kuivuuden mm. siitä, että uomat olivat kuivana. Tammikuussa poluilla oli jonkin verran muita patikoijia, mutta mitään ryysistä ei näkynyt.
Juttelimme hetken eräiden vastaantulijoiden kanssa riippusillan suljetusta polusta. Mies kertoi, että oli kiertänyt esteet ja lähtenyt kulkemaan polkua pitkin. Hän sanoi, että polku oli aivan tukossa kaatuneista puista, ja että hänen oli täytynyt kääntyä takaisin siinä vaiheessa, kun edessä oli näkynyt siltaa korjaavia työmiehiä.
Totta puhuen olimme itsekin miettineet esteen kiertämistä, mutta päätimme kuitenkin noudattaa ohjeistusta.
Kun olimme käyneet näköalapaikalla, lähdimme takaisin alkupistettä kohti eri reittiä kulkien. Koska meillä oli vielä aikaa, kävimme kiertämässä myös vasemman puolen reittejä. Sendero Tosi ja Quebrada Cuecha ovat lyhyempiä ja niiden päässä sijaitsee vesiputous. Näillä reiteillä oli jo enemmän porukkaa, ja vesiputouksen ihailutasanne oli melko ruuhkainen.
Olimme hieman huvittuneita nähdessämme minikokoisen vesiputouksen. Se oli aika vaatimaton verrattuna vaikkapa Madeiralla nähtyihin vesiputouksiin 😀
Koska olimme patikkapoluilla päiväsaikaan, emme nähteet erityisen paljon eläimiä. Joitain hämähäkkiapinoita keikkui puissa, joiden lisäksi näimme myös erilaisia lintuja ja hyönteisiä, kuten perhosia ja tuhatjalkaisia. Monteverdessä tehdään opastettuja yökierroksia, joiden aikana voi nähdä paremman skaalan villieläimiä.
Kukkivien kasvien vähyys oli pieni pettymys itselleni. Olin jotenkin odottanut, että sademetsässä olisi laaja kattaus erilaisia orkideoja. Toki metsässä törmäsi kukkiin, mutta ne olivat jotenkin yllättävän pieniä. Luin jälkeenpäin TripAdvisorista, että muutkin olivat ihmetelleet kukkien pientä kokoa ja orkideojen vähäistä määrää.
Lajikirjo noin muuten oli kyllä todella runsas ja ihastuttava! Rakastan trooppisia metsiä juuri siksi, että niissä näkee niin mielettömän paljon erilaista kasvillisuutta ihan pienelläkin alueella, ettei voi kuin ihmetellä. Vaikka meillä olikin rajallinen aika, ehdimme pysähdellä tutkimaan kasvien yksityiskohtia ja jättimäisten puiden ihmisen kokoisia juurakoita.
Arviolta 50 % Costa Rican biodiversiteetistä löytyy juurikin Monteverden alueelta. Suht pienestä koostaan huolimatta alue sisältää kuitenkin 2,5 % koko maapallon lajikirjosta.
Monteverdestä löytyykin eri lajeista:
- 3200 erilaista kasvia
- 700 puulajia
- 500 orkideaa
- 425 lintua
- 120 nisäkästä
- 60 sammakkoeläintä
- 101 matelijaa
- 658 perhosta
- 100 korentoa
Olin hyvilläni myös siitä, että metsässä oli melko rauhallista ja siellä pystyi hengähtämään kaikessa hiljaisuudessa. Ilma oli raikkaan tuoksuinen ja lintujen laulu liversi ympärillä kauniina konserttona. Päivän alkaessa kääntyä kohti iltaa auringonsäteet siivilöityivät kauniisti vehreän lehvästön läpi. Tuo näky tekee minut aina onnelliseksi.
Aika alkoi käydä vähiin, ja kun kello oli varttia vaille neljä, juoksimme loppumatkan pois, jotta ehtisimme viimeiseen bussiin. Olimme bussilla 16:02, joten aika tuli käytettyä tehokkaasti ja askeleitakin kertyi päivän aikana noin 8 kilometrin verran.
Haimme auton ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti San Joséa. Mikään suurempi kiire meillä ei ollut, sillä olimme sopineet auton palautuksesta vasta seuraavana päivänä. Kävimme hakemassa matkan varrelta kahvit ja jäätelöt ja pysähdyimme jollekin levähdyspaikalle ihailemaan Tyynenmeren yllä leijuvaan pilviverhoon painuvaa aurinkoa.
Jossain alhaalla roihusi suuri tulipalo, sirkat sirittivät uskomattoman kovaa ja pian maisema kietoutui illan pimeään huntuun.
21 kommenttia
Maapalloilija
Upeaa sademetsää ja maisemia. Tiet näytti kyllä pahalta. Kokemusta ajamisesti mutkikkaissa mäissä löytyy vain Albanista, jossa sentään oli päällystetyt (ok kunnossa keskimäärin) olevat tiet. Sekin välillä kuumotteli.
Cilla Maria Travel
Kiitos kommentista! Costa Rica oli kyllä ainakin näin kyytiläisen näkökulmasta pahempi kuin Albania, jossa ajelimme viime syksynä. Albanian liikenne tosin oli ihan hirveää! Mutta nuo Costa Rican mäkien jyrkkyydet oli jotain sellaista, mitä ei voinut edes kuvitella ennakkoon. Jäi Madeiran neulansilmämutkatkin kakkoseks.
Sini matkakuumeessa
Wau, mitä auringonlasku -kuvia 😍
Cilla Maria Travel
Kiitos, vaikka kuvat ei valitettavasti teekään oikeutta 😊
Ismo/PleaseBeSeatedforTakeOff
Hienoja maisemia ja hyvää kuvausta tekstissä. Aika paljon eliöitä mahtuu pienelle alalle. Trooppisissa sademetsissä on kyllä oma viehätyksensä, kun apinat ja linnut kirkuvat, hyönteiset sirittävöt ja liskot ja sammakot huutavat. Mitään niistä ei välttämättä silti näe.
Cilla Maria Travel
Kiitos kommentista 🙂 Just noin, harvemmin mitään näkee, vaikka ympärillä olis millanen mekkala. Kovin möykkä on kuulunut varmaan mölyapinasta. Ìhan järjetön se ääni!
Hannele/+Hipaisuja+maapallolla
Oijoi, tuonne on ollut ikävä. Yksi ehdottomasti top 5- reissuistani on ollut Costa Rican kiertely ja Monteverdessä olen tehnyt rohkeimman suoritukseni ikinä, kun menin Zip Line Canopy Tourille eli noin 10 vaijeriliukua, joista viineinen 1,5 km pää edellä vaakatasossa viidakon yllä. Aivan huikea ja julmetun jännittävä aktiviteetti. Ai niin ja lopuksi oli myös Tarzan Swing eli vähän niin kuin benji, mutta swingillä.
Huh! Vieläkin nousee hiki otsalle😂
Costa Rican luonto on kyllä aivan upeaa!
Cilla Maria Travel
Voi vitsi, kuulostaa hienolta! 😀 Meinasin kans Guatemalassa mennä noihin samanlaisiin zip lineihin joskus, mut en sit uskaltanut. Nyt oltiin syksyllä Balkanilla ja mentiin Montenegrossa yli kilometrin pituiseen zip lineen, joka liukui 1,3 km syvän kanjonin yli. Pelotti ihan perkeleesti seistä siellä aloitustasanteella, mutta heti kun lähti liikkeelle, niin kokemus olikin tosi siisti! Tollaset on kyl ikimuistoisia kokemuksia.
Hannele/+Hipaisuja+maapallolla
Hehe! Juu se alku, kun polvet sakkaa ja hampaat kalisee – ja kohta se hurmostila ja voittajan leveä hymy.
Mari / Kodinvaihtaja
Ihana vehreys. Mukavaa, että teillä oli tilaa olla ja hengittää – ennen paluumatkan jännitystä😉
Cilla Maria Travel
Kiitos, ja niimpä juuri! Onneks tuolla metsässä unohtui se paluumatka aika hyvin. Paluumatkalla pelotti kyllä erityisesti yks todella pitkä ylämäki, mutta ei siinä sitten mitään ongelmaa lopulta ollukaan, kun edessä ei ollut muita autoja ja pystyi ottaa kunnolla vauhtia. Menomatkalla oli toinen henkilöauto edessä, niin meidän auto meinas hyytyä kaikissa pitkissä ylämäissä, kun auto vaan jurras ykkösellä eikä vauhtia ollu yhtään. Välillä tuntui ettei ne neulansilmämutkat lopu koskaan.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tuo 25 % on ihan käsittämättömän suuri luku. Muistelisin, että noita suojelualueita on maan pinta-alaan suhteutettuna enemmän kuin missään muualla. Tuo tien jyrkkyys tuli yllätyksenä, kun en muista siitä aiemmin juurikaan mainitun. Luulen tosin, että vuokra-auto ei välttämättä ole yleisin tapa liikkua, vaan moni taitaa suosia valmiita retkiä tms. jolloin tuollaiseen ei välttämättä kiinnitä samalla tavalla huomiota kuin jos itse on ajamassa…
Cilla Maria Travel
Niin on! Ja muistan lukeneeni tuon saman, kun joskus aiemmin kirjoittelin edellisestä Costa Rican reissusta. Ja se voi olla juurikin noin, ettei teihin samalla lailla kiinnitä huomiota, jos on bussimatkalla. Mitä vuokra-autokeskusteluja oon yleisesti näin jälkeenpäin lukenut netistä, niin kaikki suosittelee ottamaan nelivedon. En tiedä, miks me ei tehty oikein taustatutkimusta etukäteen, mutta onneks päästiin perille 😀
Eveliina/ Reissukuume
Jestas, miten kaunista tuolla on!! Kiitos siis tästä nojatuolmatkasta 🙂 Olisi kyllä huikeaa joskus päästä itsekin tuonne!
Ja voi ei, toi vesiputous on kaikessa pienuudessaan varsin symppis!
Cilla Maria Travel
Kiitos kommentista 🙂 Kyllä tuo on käymisen arvoinen maa luontonsa puolesta. Suuremmat kaupungit kannattaa jättää väliin.
Paula - Gone with the Gastons
Olipas upea auringonlasku! Meillä on suunnitteilla reissu Costa Ricaan niin mukavaa lukea siitä lisää. Odotamme eniten juuri kaikkien eläinten ja luonnon näkemistä. Aika paljon on vielä tutkimista, että minne mentäisiin. Eli siis ihan alussa suunnitelmat mutta odotan ihan innoissani, että päästään käymään. Oliko siellä muuten hyttysiä?
Cilla Maria Travel
Kiitos 🙂 Toivottavasti pääsette käymään tuolla joku päivä! Kuivan kauden aikaan ei näkynyt hyttysiä ollenkaan, eli kannattaa senkin puolesta ehkä ajoittaa reissu noille kuivemmille kuukausille. Tosin en ole varma, millanen tilanne on sitten muissa luontokohteissa, jotka sijaitsee ihan vesistöjen äärellä tai on alempana rannikolla. Mutta ainakaan Monteverdessä ja Orosin laaksossa ei tuota ongelmaa ollu.
Pirkko / Meriharakka
Tuolla emme Costa Ricassa käydessämme poikenneet, mutta vähän ainakin esimakua saimme useamman riippusillankin käsittävällä reitillä Arenalissa (https://meriharakka.net/2019/12/22/arenal-costa-rica-sademetsaa-ja-sadetta/). Luontoa Costa Ricassa tosiaan on ”joka paikassa”, parhaimmillaan pysähdyimme suunnilleen johonkin liikenneympyrään katsomaan puiden latvuksiin ja oppaamme pystyi osoittamaan meille siellä olevia laiskiaisia. Hotellin puutarhakin oli tulvillaan eri värisiä pienempiä ”ötököitä”.
Cilla Maria Travel
Kiitos kommentista 🙂 Muistankin nuo teidän Costa Rica -postaukset, mutta kävin vielä uudelleen verestämässä muistoja.
Ja kyllähän noista paikallisista oppaista on hyötyä, kun osaavat ettiä eläimiä oikeista paikoista. Omalle silmälle ne saattaa hyvinkin jäädä huomaamatta.
finintirol
Kaunista metsää ja maisemaa sekä upea auringonlasku. Mua miellyttää nuo vuoristoiset ja avoimet maisemat enemmän kuin polku sademetsässä. Tykkään nähdä ylhäältä ja kauas, kuin kotkan silmin. Suurin osa patikointia tuolla taitaa olla metsän siimeksessä, vai onko?
Aikamoiset on tiet, 150km ja 5 tuntia. Siinä ei keskinopeus pääse liian suureksi:) Varmasti neliveto toisi mukavuutta ja vähemmän hikeä selkärangan ympärille, kun pitää jännittää jokaista renkaan kuopaisua, jotta tähänkö tämä nyt pysähtyy.
Upea paikka jälleen missä olet päässyt käymään:)
Stacy Siivonen
Costa Rican luonnosta ja retkistä olen kuullut paljon ja pelkkää hyvää. Pilvimetsät ovat yleisesti kolibrien suosiossa, mutta ehkä ne viihtyvät vähän korkeammalla. Olen ylittänyt useitakin kaatuneita puita tropiikissa ja ikävä kyllä niistä osa oli mustapalmuja, missä oli terävät piikit, sammaleisen pinnan alla. Kun saa tropiikissa ihoonsa haavaumia, ne eivät sitten parane vähään aikaan.