Pikapysähdys Georgiassa ja ongelmia Armenian rajalla

Kaukasian kiertomatka vaati hieman etukäteissuunnittelua ongelmallisten rajanylitysten vuoksi. Azerbaidžanin ja Armenian väliset matkustajarajat ovat kiinni eikä maiden välillä ole myöskään lentoliikennettä. On hataria huhuja, että raja saattaisi avautua jossain vaiheessa, sillä tavaraliikenne ilmeisesti pääsee jo osittain läpi.

Georgian ja Azerbaidžanin maaraja on ollut kiinni koronasta lähtien. Joidenkin lähteiden mukaan ulkomaalaiset pääsisivät Azerista Georgiaan, mutta ainakaan toisin päin se ei satavarmasti onnistu, emmekä lähteneet yrittämään toiseenkaan suuntaan. Georgian ja Armenian välillä rajanylitys sen sijaan toimii normaalisti molempiin suuntiin.

Maarajojen tilanne 2025

• Azerbaidžan-Armenia ❌
• Armenia-Azerbaidžan ❌
• Azerbaidžan-Georgia ❓
• Georgia-Azerbaidžan ❌
• Georgia-Armenia ✅
• Armenia-Georgia ✅

Reittivalintamme

Olin lukenut ennakkoon kokemuksia ja suosituksia siitä, missä järjestyksessä maat kannattaa kiertää. Useimmat suosittelivat käymään ensin Azerbaidžanissa ja sen jälkeen Armeniassa, koska joiltain oli jopa evätty pääsy Azerbaidžaniin, mikäli passissa oli Armenian leima. Lensimme siis Turkish Airlinesilla Istanbulista Azerin Bakuun ja sieltä muutaman päivän jälkeen Azerbaijan Airlinesilla Georgian Tbilisiin. Lento kesti reilun tunnin.

Tbilisistä menimme maata pitkin Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin minibussikuljetuksella. Lopulta tulimme Jerevanista vielä takaisin Tbilisiin ja lensimme Istanbulin kautta Suomeen.

Jälleen Tbilisissä

Olimme Even ja Tammeloiden kanssa olleet Georgiassa jo viikon toukokuussa, joten meillä ei ollut sen kummempaa nähtävää enää Tbilisissä. Sen sijaan esittelimme Elinalle kaupungin päänähtävyydet, ja totta kai kävimme myös syömässä. Jokainen meistä oli tainnut jo unohtaa georgialaisen ruokakulttuurin yltäkylläisyyden, sillä tilasimme pöytään aivan liikaa ruokaa. Annoksia vain ilmestyi ja ilmestyi, ja lopulta osa taisi jäädä syömättä.

Meistä tuli Even kanssa toukokuussa koko pressimatkaporukan suurimmat perunafanit, joten paistettuja perunoita oli tälläkin kertaa saatava. Olin valitettavasti unohtanut, että Georgiassa ruoka kyllästetään korianterilla, eli jos kärsit geenimutaatiosta, jonka vuoksi korianteri maistuu saippualta, tulee ruokanautinto olemaan vaivalloinen. Tällä kertaa myös perunoissa oli korianteria, mikä oli ikävä yllätys.

Harmikseni Tbilisin lumo oli osittain haihtunut tässä kuukausien aikana, eikä kaupunki vaikuttanut syksyisessä säässä enää yhtä kivalta kuin toukokuun auringonpaisteessa. Iso osa katukahviloista ja myyntikojuista oli myös jo sulkenut ovensa. Tbilisi onkin siis ehdottomasti kevät- ja kesäkauden kohde.

Rajahässäkkä

Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen suuntasimme kohti noutopistettä, josta alkoi monen tunnin matka kohti Jerevania. Päästyämme Armenian rajalle, jouduinkin yllättäen kolmannen asteen kuulusteluihin. Menin ensimmäisenä tarkastuskojulle, ja mies alkoi pommittaa kysymyksillä. Matkan tarkoitus? Oletko ensimmäistä kertaa Armeniassa?

Passia selatessa miehen katse pysähtyi Azerbaidžanin leimoihin. Olet ollut Azerbaidžanissa, MIKSI?! Siinä vaiheessa hikikarpalot alkoivat kertyä otsalle, mutta selvensin, että olemme vain kaveriporukka, joka haluaa käydä mahdollisimman monessa maassa. Tästähän mies riemastui ja käski koko porukan samalle luukulle.

Sen jälkeen kaiveltiin majoitusvarauksia, tiedusteltiin, tunnenko ketään Armeniassa ja otettiin valokuvat. Yhtäkkiä mies kysyi puhelinnumeroani ja onko minulla Whatsappia. Vastattuani myöntävästi mies käski avata Whatsappin ja antaa puhelimen hänelle. Virkailija selasi WA-keskustelujani etsien sieltä kenties jotain epäilyttäviä kontakteja.

Sitten mies kääntyi tietokoneelle ja alkoi kirjoittaa tietoihini kilometrin pituista raporttia. Tekstiä tuli ja tuli, ja mietin jo, tulenko a) pääsemään maahan, b) pääsemään maasta pois, ja c) pääsemään enää koskaan uudelleen maahan. Lopulta hän lätkäisi leiman passiin ja toivotti tervetulleeksi Armeniaan. Muu seurue pääsi vähemmillä kysymyksillä läpi, mutta Eve joutui poseeraamaan valokuvaussessiossa huomattavan pitkään.

Rajalla todistin myös armenialaisten mummojen käymää laitonta röökikauppaa vessassa. Röökimummot yrittivät ensin teljetä vessan oven, mutta ehdin nähdä lukuisat kartongit lavuaarissa ja vessan lattialla. No, vessa oli sentään normaali, toisin kuin osa pysähdyspaikkojen kopperoista.

Vihdoin Armeniassa

Loppumatka meni muuten ihan sujuvasti, mutta saavuimme varmaan pari tuntia myöhässä järjettömän liikenneruuhkan vuoksi. En tiedä johtuiko se sunnuntai-illan paluuliikenteestä, mutta Jerevanin ympäristö oli aivan tukossa. Lopulta pääsimme ryytyneinä majapaikkaan, jossa odotti uudet ongelmat. Varauksen ja huoneiden kanssa oli säätöä ja lopulta päädyimme ärtyneinä ja uupuneina Even kanssa eri huoneeseen kuin Elina.

Katri ja Ilkka menivät Radissoniin, ja sinne mekin hilasimme kamppeemme seuraavana päivänä. Uuvuttavan päivän jälkeen odotin vain huomista, jolloin suuntaisimme kohti Dilijanin kansallispuistoa.

Jos nyt saisin valita uudelleen, todennäköisesti lentäisin ajan säästämiseksi myös Georgian ja Armenian välin. Mutta jos olet suuntaamassa noille kulmille ja haluat mennä maata pitkin, voin kyllä suositella Get Your Guidesta (affiliate-linkki) varattua kyytipalvelua (33 €/hlö). Ainakin se oli luotettava, ja taukojakin oli sopivasti matkan varrella.

Monet viralliset bussiyhtiöt sen sijaan ovat saaneet netissä huonoja arvosteluja. Junamatkasta taas ei ole kokemuksia, sillä kyseinen etappi ei ollut jostain syystä saatavilla meidän aikaan, vaikka junan pitäisi kyllä kulkea. Rajanylitykseen kannattaa varata tunti-pari. Takaisin Georgiaan taas pääsi huomattavasti nopeammin.

Seuraavassa osassa lisää Armeniasta matkakohteena.

—
Oletko joutunut jollain rajalla erikoissyyniin?