Sotilasoperaatioita ja synkkää historiaa Puolan Lublinissa
Liettuasta maata pitkin matkani jatkui Itä-Puolassa sijaitsevaan Lubliniin. Olin ensin suunnitellut jatkavani Vilnasta Valko-Venäjälle, mutta poliittisen tilanteen vuoksi skippasin suunnitelmat. Kaiken lisäksi myös ainoa eurooppalaisomistuksessa ollut bussiyhtiö perui useamman Minskin vuoron, joten en halunnut jäädä valkovenäläisen yhtiön armoille. Menin siis päivää aiemmin Lubliniin, mikä osoittautui järkiratkaisuksi siinäkin mielessä, että tulin kipeäksi ja makasin pari päivää sängyssä flunssan kourissa.
Erinomaisesti säilynyt Majdanekin keskitysleiri
Koska olin uumoillut flunssan tuloa jo matkapäivänä, päätin priorisoida aktiviteetit ja suuntasin heti ensimmäisenä Majdanekin keskitysleirille, joka oli pääsyy Lubliniin saapumiselleni. Matkaa Majdanekiin oli reilu 5 kilometriä, joten otin skuutin alle ja kurvasin kaupungin ulkopuolelle. En ollut odottanut leiriltä oikein mitään, ja olinkin siinä uskossa, ettei siellä olisi muuta nähtävää kuin rauniot ja suuri muistomerkki.
Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun tajusin, miten valtava alue on ja että se on museoitu samoin kuin Auschwitz-Birkenau, jossa kävin aiemmalla Puolan reissullani. Itse asiassa Majdanek lienee parhaiten säilynyt keskitysleiri, sillä natsit eivät ehtineet tuhota sitä puna-armeijan saapuessa vapauttamaan leirin. Paikasta muodostuikin merkittävä todiste natsien hirveyksistä, jotka dokumentoitiin heti tuoreeltaan.
Majdanek oli poikkeuksellinen myös siksi, että se sijaitsi aivan Lublinin kaupungin laidalla, joten kuolemantehtaan toiminta näkyi ja kuului paikallisille selkeästi. Marraskuussa 1943 Majdanek oli ”Operaatio Erntefestin” eli ”Sadonkorjuujuhlan” päänäyttämö, missä leirin alueella ammuttiin yhdessä päivässä yli 18 000 juutalaista.
Arviolta 80 000-130 000 ihmistä menetti henkensä Majdanekissa. Suurin osa heistä oli juutalaisia, mutta myös puolalaisia, neuvostosotavankeja ja muita viattomia. Kauheuksiin sen tarkemmin menemättä, ihmiset kuolivat sekä nälkään että tauteihin, mutta suurin osa kaasutettiin kuoliaaksi joko Zyklon B:llä tai hiilidioksidilla, osa ammuttiin tai hirtettiin.
Nykyään Majdanek on museo ja muistopaikka, jossa voi yhä nähdä kaasukammioita, parakkeja ja valtavan mausoleumin, jonka alla lepää tuhansien uhrien tuhkat. Majdanek on erinomainen vaihtoehto Auschwitz-Birkenaulle, joka on liiallisuuteen asti ruuhkainen. Kumpikin leiri kuitenkin muistuttaa siitä, mihin viha ja välinpitämättömyys voivat johtaa – ja kuinka uskomatonta se onkin, olemme todistaneet samanlaista hirveyttä Palestiinassa viimeiset kaksi vuotta.
Katsellessani bussilasteittain paikalle saapuneita israelilaisia mietin, mitä Majdanekissa kidutetut juutalaiset ajattelisivat nyky-Israelin toiminnasta. Kun ”ei koskaan enää” ei tarkoitakaan ei koskaan enää. Lähdin pois samaan aikaan surullisena ja ärtyneenä.
Tuntemattomampi Lublinin kaupunki
Muutama sananen itse Lublinista. Lublin on vuosisatojen ajan ollut idän ja lännen risteyskohta, paikka, jossa puolalainen, juutalainen ja itäslaavilainen kulttuuri ovat kohdanneet. Ennen toista maailmansotaa Lublin oli yksi Puolan merkittävimmistä juutalaiskeskuksista: kolmasosa kaupungin asukkaista oli juutalaisia, ja kaupungissa toimi lukuisia synagogia, kouluja ja kulttuurijärjestöjä.
Lublinin vanhakaupunki on yksi Puolan parhaiten säilyneistä keskiaikaisista keskustoista, täynnä renessanssijulkisivuja, kapeita kujia ja tunnelmallisia kahviloita. Lublinin linna, pyhän kolminaisuuden torni ja dominikaaniluostari ovat suosittuja nähtävyyksiä, samoin kuin Brama Grodzka eli vanha ”juutalaisportti”, joka toimii nykyään kulttuurikeskuksena.
Lublin ei ole Puolan tunnetuimpia turistikohteita, mutta sen suosio on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Erityisesti se on raivannut tiensä niiden matkailijoiden suosioon, jotka etsivät vähemmän ruuhkaisia ja ehkä autenttisempiakin kaupunkeja. Lublinia voisi luonnehtia jopa piilotetuksi helmeksi – se on historiallisesti rikas, edullinen ja kulttuurisesti monipuolinen, mutta silti hyvin rauhallinen verrattuna Krakovaan tai Varsovaan. Juna- ja bussiyhteydet muualta Puolasta on hyvät.
Minulla oli Krakovassa vaihto junasta bussiin, jonka aikana kävin pyörimässä kaupungilla. Olin ollut Krakovassa viimeksi vuonna 2019, ja turistien määrä oli moninkertaistunut aiemmasta. Kaupunki ei vaikuttanut enää kovin viihtyisältä, joten Lublin on siinä mielessä hyvä vaihtoehto.
Hätätilanteisiin varautuminen kannattaa myös matkailussa
Vietin Lublinissa yhteensä 4 yötä, josta puolet meni Airbnb:ssä huilatessa. Ehdin kuitenkin nähdä onneksi myös vanhankaupungin ja käydä syömässä maan kuuluisia taikinanyyttejä eli pierogeja.
Ravintolakäynnin jälkeen satuin paikalle, kun joku nainen huusi puolaksi. En ensin ymmärtänyt huutoa, mutta sitten katsoin portailla istunutta miestä, joka kouristeli pahasti. Lähistöllä ollut ruokalähetti juoksi myös paikalle, ja koska miehen suusta tuli vaahtoa, laitoimme hänet kylkiasentoon maahan. Pitelin käsiä miehen pään alla estäen sitä osumasta asvalttiin, ja ruokalähetti soitti ambulanssin. Katsoimme myös, että hengitystiet ovat auki, sillä mies hengitti todella huonosti ja oli jo sinertävä.
Paikalle saapui myös joku nainen, joka tuli paikalleni, ja minä siirryin rauhoittelemaan hysteerisesti itkenyttä miehen seurassa ollutta naista. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta halasin naista tiukasti ja selitin englanniksi, että kaikki järjestyy. Mies virkosi onneksi parin minuutin kouristelun jälkeen ja jäi sekavana makaamaan maahan. Olin yrittänyt kysyä naiselta, onko miehellä epilepsia, mutta vastaus oli ilmeisesti kielteinen. Ambulanssi tuli pian paikalle ja jatkoin matkaa.
Käy ensiapukurssi
Olen arjessa melkoinen survivalisti, kuulun Vapaaehtoiseen pelastuspalveluun ja olen käynyt useamman ensiapukurssin. Menen automaattiseen toimintamoodiin hätätilanteissa ja mietin tapahtunutta vasta jälkeenpäin.
Suosittelen kaikkia harjoittelemaan ensiaputaitoja, koska vain ennalta mieleen iskostetut toimintatavat ja valmistautumiset auttavat nopeaa päätöksentekoa ja rationaalisuutta vaativissa kriisitilanteissa. Olen lukenut joskus, että suurin osa ihmisistä lamaantuu häiriötilanteessa, koska heillä ei ole minkäänlaista ennakkotietoa selkärangassa, jolloin kaikki energia kuluu omaan avuttomuuden tunteeseen. Se tuli ilmi myös tässä tapauksessa, kun viereisillä terasseilla istuneet ihmiset vain tuijottivat eivätkä tehneet mitään auttaakseen.
Tee matkustusilmoitus
Lähtöpäivän aamuna puolestani heräsin Ulkoministeriön tekstiviestiin, että Puolassa on käynnissä sotilasoperaatio. Avasin uutiset, missä kerrottiin Lublinin ilmatilassa olevan droneja, lentokentän olevan suljettu ja että ihmisten tulisi pysytellä sisällä. Päätin tilata Boltin ja ajoin juna-asemalle, josta matka jatkuisi Krakovan kautta Budapestiin. Lublinin aamussa kaikki näytti tavanomaiselta, eikä mitään paniikkia ollut havaittavissa. Luin myöhemmin, että yksi droneista oli pudonnut 70 km päähän kaupungista.
Episodi kuitenkin muistutti jälleen kerran, että ensiapukurssin käymisen lisäksi myös matkustusilmoituksen tekeminen on todella tärkeää, vaikkei tekstiviestistä nyt tällä kertaa ollutkaan mitään lisähyötyä. Olen aiemmin saanut ilmoituksen Meksikoon iskeneestä hurrikaanista, joka sillä kertaa muutti matkasuunnitelmani.
17 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Muutamilla keskitysleireillä olen käynyt, ovat aina koskettavia paikkoja. Siltä kuulostaa myös Majdanek. Tykkään Puolasta ja Lublin vaikuttaa kivalta kaupungilta. Ensiapukurssien asiat on hallussa, matkustusilmoituksen tekemisessä olen laiskistunut, varsinkin jos paikat vaihtuvat tiuhaan. Toki se olisi hyvä aina tehdä.
admin
Onhan nuo aina surkeita paikkoja. Mä en tiedä, tuleeko enää käytyä uusilla leireillä. Ainakin nyt toistaiseks on synkät kohteet tuollaisenaan poissa bucketlistalta, ainakin siis keskitysleirit ja kommunismin aikaiset vankilat sun muut. Tuli sen verran infoa nyt tällä viimeisimmällä reissulla, et en jaksa enää. Tai kohteet oli liian samanlaisia ja niitä oli liikaa, niin ei kapasiteetti enää riittänyt vaadittavaan empatiaan, jonka nuo paikat ansaitsee vierailijalta.
Pirjo Toivanen
Todella kiinnostava blogi-tarina. Lublin ja Puola ylipäätään kiinnostavat minua. Olemme mieheni kanssa hankkineet interrail-liput, jotka aiomme aktivoida keväällä. Itäinen Eurooppa on jäänyt meiltä aika lailla sivuun viime vuosina. Olen käynyt yhdellä juutalaisten kidustus/tappo -leirillä ja se riitti. Olin ihan sekaisin. Koin voimakkaasti kivun, säryn, pelon, nälän ja tuskan, aivan kuin kidutetut sielut olisivat puhutelleet minua.
Tulin juuri eilen Thessalonikista. Blogini juuri liitin tähän sunnuntai-striimiin. En siinä kirjoittanut, että Thessaloniki oli yksi maailman suurimmista juutalaiskeskittymistä (runsaat 90.000) toisen maailmansodan alkaessa. Sieltä keskitysleireille vietiin ja tapettiin 52.000 ihmistä. Loput pääsivät pakenemaan jonnekin maaseudulle tai naapurimaihin. Makedonian kuningaskunta ja Aleksanteri Suuren valloittamissa maissa juutalaisväestö oli suuri jo antiikin aikaan. Juuri heitä suunnilleen vuonna 90 apostoli Paavali ja muut yrittivät käännättää kristinuskoon ja moni niin tekikin.
Cilla, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että on hyvin tärkeää täyttää ulkoministeriön lomake varsinkin kun liikkuu omatoimisesti yksin tai kaverin kanssa. Samoin olen samaa mieltä siitä, että ensiapukurssi olisi järkevä panostus.
admin
Kiitos paljon pitkästä kommentista! Puola on kyllä kiva maa, paljon historiaa, hyvää ruokaa ja upea luonto.
Mari / Maailma kotina
Niin samaa valitettavaa kaavaa näyttää tämä keskitysleiri edustavan..🥲 . Edellinen kertaus ea käyty ehkä 7 vuotta sitten. Toisaalta 13-17-vuotiaana olin SPR EA aktiivi, joten luulen, että sieltä selkärangasta nousisi opit. Toki inan aina päivitetään sääntöjä, mutta tärkeintä on toimia, ei se onko just viimeisin oppi hallinnassa.
admin
Joo, aina se on parempi tehdä edes jotain kun ei mitään. Etenkin jos ihminen on hengenhädässä, niin ei siinä paljoa suurempaa haittaa enää voi tehdä, vaikka nyt tekiskin jonkun kohdan väärin. Ja muutenkin. Olin eilen Vapepan ensihuoltokurssilla ja siellä oli jossain vaiheessa puhe ensiaputaidoista ohimennen. Kouluttaja, joka työskentelee ensihoitajana, sanoi että vaikka nykyään KKK:ssa on muutoksia eli venähdys- ja nyrjähdysvammoissa ei enää suositella kylmän käyttöä, koska siitä ei oo selkeää hyötynäyttöä, niin kyllä he silti ambulanssissa edelleen käyttää kylmäpusseja. Ja tuokin epilepsiatilanne, niin pääasia on, että ihminen laitetaan kyljelleen ja katotaan et leuka on hieman koholla että se vähäinen hengitys kulkee. Jo vuosia on ollut sellainen ohje, ettei suuhun saa laittaa mitään, vaikka ennenvanhaan toisin opetettiin.
Aila ja Juha
Vaikuttava kertomus! Majdanekissä ja muissa Euroopan eri puolilla olleissa keskitysleireissä pitäisi maailman suurten johtajien vierailla säännöllisesti. Kova hinku tuntuu joillakin johtajilla sapelinkalisteluun. Ja matkusilmoituksen tekeminen on meillä jäänyt päälle, kun kaksi nuorinta poikaamme lähtikin eri suuntaan vessareissunsa jälkeen. Venetsiassa aikaan ennen lasten omia kännyköitä. Pelkkä leirintäalueen nimi ja vanhempien puhelinnumerot. Onneksi pellavapäiset pojat erottuivat muista, niin löydettiin puolken tunnin kuluttua. Jos olisi tai ei oloisikaan… Juha
admin
Se on totta. Ja aika hurja tuo Venetsian kokemus!
Eveliina / Reissukuume
Jos sun pitäisi suositella (todella huono sana tässä yhteydessä..) vain jompaa kumpaa paikkaa, Majdanekia tai Auschwitz-Birkenauta, niin kumman valitsisit?
Ja mulla on toi sama, että kun tilanne on päällä, niin silloin toimitaan ja jälkeenpäin sitten mietitään, että mitä just tapahtui.. Pitäisi kyllä päivittää EA-taitoja itsekin! 😊
admin
Joku kysyi tätä samaa aiemmin Instassa. Molemmat leirit näyttää saman karun todellisuuden eli niistä löytyy sekä parakkeja, suihkutilat, kaasukammiot, uunit ja kokonaisuutta täydentävä museo. Auschwitzin kokoelmat on ehkä vaikuttavampia ja monipuolisempia, kun taas Majdanek on todella paljon rauhallisempi ihmismäärältään. Auschwitziin on myös helpompi tehdä päiväretki Krakovasta. Tuo Lublin jää aika syrjään kaikesta, ellei sinne ihan tarkoituksella ole menossa. Mutta jos Majdanekiin päätyis ilman, että on käyny aiemmin Auschwitzissa, niin takuuvarmasti saa merkittävän kokemuksen kyllä sieltäkin – Auschwitzin jälkeen se taas ei tarjoa mitään uutta.
Petra / Mäet ja Mainingit
Herättävä kirjoitus kaikin puolin, ja toit tärkeitä asioita mieleen, etenkin tosta matkustusilmoituksesta, en oo tainnut koskaan tehdä.. sun tekstejä on myös aina mukava lukea, osaat kirjoittaa napakasti asiaa! 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Mielenkiintoinen postaus ja tuosta sotilasoperaatiopäivästä seurasinkin jo edesottamuksiasi Instagramin stoorissa.
Matkustussi lmoituksen teen kyllä lähes sataprosenttisesti, on kohde mikä vaan. Joskus kuulen kommentteja että ei kai sitä nyt tarvitse tehdä jos menee vaan pohjoismaihin tai Eurooppaan. Ihan niin kuin missä vaan ei voisi käydä mitä vaan? Onpahan ainakin tehtynä, vie muutaman minuutin eikä kukkarokaan kevene.
admin
Joo, kaikkea voi sattua missä vaan nykypäivänä.
Pirkko / Meriharakka
Muutamalla keskitysleirillä on tullut käytyä ja ihan vaan tuo keskitysleirin takia en ehkä tuonne lähtisi, mutta katsoin äskettäin elokuvan A Real Pain – joka ei ollut yhtään synkkä 🙂 – ja sen jäljiltä lisäsin kyllä Lublinin potentiaaliseksi vaikka viikonloppukohteeksi!
Merja / Merjan matkassa
Keskitysleirit ovat kamalia, mutta käymisen arvoisia paikkoja, jottei historia unohdu. Olen käynyt vain Auschwitz-Birkenaussa, mutta en tiedä haluaisinko enää mennä minnekään muualle. Siellä käynti jätti ajattelemisen aihetta moneksi päiväksi. Olen suorittanut SPR:n ensiapukurssin vuosia sitten, mutta se pitäisi käydä uudestaan. En ole koskaan joutunut tositoimiin, joten en tiedä mitä tapahtuisi. Jäätyisinkö vai toimisinko. Epäilen jälkimmäistä. 🙂
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
No onpas sulla ollut alkumatkassa ollut kaikkia sattumuksia.
Keskitysleiriin ovat sellaisia, että ai akin kerran niissä on käytävä. Krakova on itselle jäänyt käymättä. Usein olen matkoja sinne katsonut mutta vielä vaan jäänyt.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Kuten tiedätkin, en itse suosi tällaisia paikkoja. Kaupunki vaikutti ihan mielenkiintoiselta, pitäisi kyllä jossain vaiheessa päästä itsekin tuolle puolelle Eurooppaa. En ole minäkään aikoihin tehnyt matkustusilmoitusta, kiitos muistutuksesta. Toimimattomuus hätätilanteissa; kiitos myös tästä. En tiedä miten toimisin tuollaisessa tilanteessa. Joskus aikoinaan on ensiapukursseja käyty ja jotain niistä muistankin, mutta olen jotenkin liian ujo toimimaan, vaikka haluaisinkin. Yksi viimeaikainen kokemus on tässä Espanjan asunnon ulkopuolella, mies oli nukahtanut jalkakäytävälle roskisten viereen niin että avojalat olivat miltei ajoväylällä. Vein roskapussin mutta en uskaltanut tätä selvästi juopunutta miestä mennä auttamaan ennen kuin autosta hyppäsi toinen mies siihen kyselemään ja varmistamaan että kaikki on kunnossa. Hävetti kyllä se, että en heti uskaltanut itse tarttua toimeen. Selvisi, että nukahtanut asui viereisessä talossa. Pankkikortit löytyivät selän alta kun hän nousi istumaan. Mitään varsinaista hätää ei siis ollut, mutta olisi tietty voinut olla.