Terveisiä jälleen kerran Meksikosta – Xochimilco yllätti

Kivi vierähti rinnalta 4.1. kun astelin Mexico Cityn lentokentältä ulos. Olin pelännyt a) sitä, että reissu peruuntuu viime tipassa omikronin takia ja b) sitä, etten saisi oleskelulupaa maahan, koska olin ylittänyt päivät viime vuoden marraskuussa.

Tällä kertaa migrissä olikin todella helppo asioida. Virkailija ei sanonut sanaakaan. Passejamme ojentaessani sanoin, että tarvitsemme 41 päivää, ja mies lätkäisi leimat lappuihin ja passiin mitään sanomatta. Olin varautunut maksamaan vähintään sakot aiemmasta rikkeestäni.

Kaikki meni muutenkin tosi hyvin. Siitä hetkestä kun poistuimme lentokoneesta, menimme migrin läpi, kävimme nostamassa rahaa, ostimme vettä, kävin lataamassa datapaketin Oxxosta ja ajettuamme taksilla tänne keskustan Airbnb-kämpälle, oli kulunut vain tunti. Joskus pelkästään migrissä on joutunut jonottamaan kaksi tuntia.

26 tunnin valvomisen jälkeen olin kyllä ihan poikki, koska lentomatka tuntui tällä kertaa ihan äärimmäisen pitkältä, tylsältä ja raskaalta.

Olemme nyt olleet viisi yötä Mexico Cityssä ja kierrelleet todella laajasti kaupunkia. Tuntuu oudolta olla täällä jonkun kanssa ja puhua suomea, kun olen tottunut yleensä olemaan Meksikossa yksin. Reissu on veljelleni ensimmäinen, joten hänelle kaikki on uutta. Itse olen ollut Mexico Cityssä seitsemän kertaa, joten se alkaa tuntua jo kotoisalta.

Tapasimme eräänä päivänä myös opiskelukaverini, joka asuu Meksikossa paikallisen miehensä kanssa. Saimme mieheltä vinkkejä myös tulevaa Pueblan reissua varten.

Päivät ovat menneet pääosin ulkosalla, mutta olemme käyneet pari kertaa myös tämän kerrostalon alakerrassa olevalla kuntosalilla. Kämppä on ihan Alameda-puiston vieressä, joten tästä on helppo liikkua mihin tahansa.

Historiaa ja kulttuuria

Kun olin kuljettanut veljen Zócalon, Torrelatinon ja muiden keskustan nähtävyyksien läpi, lähdimme Teotihuacániin. Se oli minulle jo neljäs kerta, mutta ihan kiva siellä oli pistäytyä vielä tämän kerran. Kävelimme alueen päästä päähän eli kiersimme kaikki kolme pyramidia läpi. Niille ei saanut edelleenkään kiivetä, minkä lisäksi Sulkasimpukan temppeli oli suljettu.

Eräänä päivänä taas pyörimme Chapultepecissä ja kävimme vihdoinkin Chapultepecin linnassa, jonne en ollut aiemmin vielä edennyt. Moni museoista on karsinut ilmaisen pääsymaksun ulkomaisilta opiskelijoilta, mutta linnaan pääsi vielä ilmaiseksi.

Halusin nähdä siellä erityisesti aivan mielettömän upeat lasimaalaukset. Linna noin muutoin toimii kansallishistorian museona, emmekä jaksaneet kovin syvällisesti perehtyä menneiden hallitsijoiden aikakausiin. Minua kiinnosti lähinnä Benito Juarezin aika, koska hän oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa alkuperäiskansoja edustanut presidentti.

Myös muita nähtävyyksiä kiertelimme vaihtelevalla intensiteetillä. Itse halusin käydä oikeastaan vain Eje 1 Norte -kadulla, koska siellä on upea muraalikokoelma. Paikalliset taiteilijat maalasivat alunperin jättimäiset seinämaalaukset tuomaan iloa rikollisuuden riivaamaan Guerreron kaupunginosaan.

Alue on hieman ränsistynyttä, mutta ihan turvallista siellä on käyskennellä. Minulla ei muutenkaan ole koskaan ollut minkäänlaista pelkoa Mexico Cityssä, vaan olo tuntuu samalta kuin missä tahansa. Poliiseja on myös niin paljon joka nurkalla, että aina voi huutaa Ayudame!, jos nyt jotain sattuisi.

Poliiseja on oikeastaan niin paljon, ettei heille riitä mitään tekemistä. Suurin osa poliiseista norkoilee kaduilla puhelin kourassa selfieitä ottaen. Eräänä päivänä näimme poliisiauton, missä penkki oli kaadettu makuuasentoon ja poliisi veteli siellä sikeitä muiden dataillessa auton ympärillä luurit kädessä.

Yhtenä iltana istuimme pitkään Alameda-puiston kupeessa katsomassa taikuriesitystä ja beatboxingia. Oli tosi hyvä tunnelma, etenkin tällaisena räpin ja freestylen ystävänä. Näimme myös useammat quinceañera-juhlat ja limusiineissa riekkuvia teinejä.

Ihana, ihana Xochimilco!

Paras kokemus Mexico Cityn osiossa on ollut ehdottomasti eilinen vierailu Xochimilcoon! En ollut vielä koskaan käynyt Mexico Cityn eteläosassa, jossa asteekkien rakentamat viljelymaat ja kanaalit sijaitsevat. Xochimilco on yksi pääkaupungin hallintoalueista, ja sinne pääsee CDMX:n julkisilla kulkuneuvoilla, mutta käytännössä se on kuin oma kaupunkinsa.

Olin kuvitellut aiemmin, että matka sinne olisi vaikea, mutta mitä vielä. Ajoimme metron sinisellä linjalla etelän päätepysäkille, Tasqueñaan, josta vaihdoimme kaupunkijunaan (Tren Ligero). Junaan päästäkseen täytyi automaatista ostaa matkakortti, jonka ostoa olin kyllä suunnitellut jo aiemmin, koska sillä pääsee myös metroon, bussiin, metrobussiin yms.

Juna menisi oikeasti koko matkan alas Xochimilcoon asti, mutta nyt raiteilla oli huoltotyöt menossa, joten jouduimme hyppäämään Estadio Azteca -asemalla trolley bussiin. Matka yhteen suuntaan koko reitillä metron, junan ja bussin kanssa maksoi 8 pesoa per naama eli 35 senttiä.

Jäimme ensin pyörimään Xochimilcon kaupunkiin. Huomasin erään kaupan ikkunassa siistin neonkeltaisen hupparin. Se maksoi 149 pesoa eli 6,40 euroa, joten paita lähti mukaani.

Ennen kanaaleille suuntaamista kävimme myös jäätelöllä ja kahvilla. Kaksi cappuchinoa ja jäätelöannokset maksoivat yhteensä 88 pesoa (3,80 €), joten hinta oli puolet halvempi kuin Mexico Cityssä.

Aseman liepeillä oli paljon turistioppaita, jotka tulivat kyselemään, olemmeko menossa kanaaleille. Varsinaisesti he eivät tyrkyttäneet mitään, mutta hieman meinasi jo rasautella, kun viisi eri miestä tuli kertomaan, mistä pääsemme perille.

Matka kanaaleille oli pitkähkö. Meiltä meni rivakalla kävelyvauhdilla tunti. Xochimilco on yksi suosituimpia turistikohteita, ja meno olikin sen mukainen, kun pääsimme laiturialueelle. Se oli täynnä turistiravintoloita ja kovaäänistä mekkalaa.

Trajineroja eli suuria veneitä oli roppakaupalla, ja kävimme mekin vuokraamassa yhden. Tunnin ajelu kanaalilla maksoi 500 pesoa eli reilu parikymppiä. Mitä enemmän porukkaa, sitä halvemmaksi se tietysti tulisi per naama. Trajinerojen seassa seilaa myös myyntiveneitä ja mariachi-bändejä.

Kanaaleja on ihan superpaljon ja maisemat niiden varrella muistuttavat jotain trooppista kaukokohdetta. Taustalla häämöttää vehreät vuoret ja rannoilla livertää eksoottisia lintuja. Meksikon laakso on aikanaan ollut järvi, jonne asteekit siis rakensivat keinotekoisia saaria viljelytarpeisiin. Xochimilco onkin ainoa asteekkien pääkaupungista säilynyt osa. Sen vuoksi se on Unescon maailmanperintökohde nykyään.

Haluaisin joskus käydä kaukana kanaaleilla sijaitsevalla kauhujen nukkesaari Isla de las Muñecasilla, mutta se on koko päivän reissu, ja trajineran ja soutajan vuokraaminen maksaa 2000 pesoa. Ei ole myöskään takuuta, meneekö kyyti oikealle alkuperäiselle saarelle vai feikille, joka on tehty turisteja varten.

Venereissun jälkeen lähdimme kävelemään takaisin kylälle. Jos jo kanaaleilla tuntui, kuin olisi Meksikon ulkopuolella, oli tunnelma kaupungissakin aivan erilainen kuin Mexico Cityssä. Jos en olisi tiennyt, olisin voinut ihan hyvin veikata, että olemme jossain Etelä-Meksikossa, esimerkiksi Chiapasissa tai peräti Guatemalassa.

Tunnelma oli ihanan leppoisa, vaikka ympärillä olikin hulinaa ja mekkalaa. Mutta rakennukset, keskuspuisto, katukojut ja kaikki oli hyvin samanlaista kuin etelässä. Tykästyinkin Xochimilcoon ikihyviksi.

Katsoin jopa jo Airbnb-tarjonnan. Jos tulen joskus useammaksi kuukaudeksi Mexico Cityyn, voisin hyvin kuvitella majoittuvani CDMX:n keskustan sijaan Xochimilcossa. Suosittelen ehdottomasti käymään siellä, jos pääkaupunkiin joskus eksyt!

Kannattaa huomioida, että monessa paikassa käy pelkkä käteinen, mutta toisaalta automaatteja on todella harvassa. Näimme BBVA:n automaatin, mutta se olisi ottanut 174 pesoa (7,50 €) nostomaksua, joten jätimme rahat nostamatta. Meksikossa kannattaa käyttää joko Citybanamexin tai Santanderin automaatteja, koska niistä lähtee vain reilun 30 peson (1,40 €) valuuttamaksu.

Mutta tästä alkaa meidän kuuden viikon reissuputki. On niin ihanaa olla taas täällä <3 Jos minulla ei olisi Suomessa mitään siteitä, olisin muuttanut Meksikoon jo ajat sitten.

Huomenna lähdemme Pueblaan, missä olemme noin viikon, ja sitten suuntaamme Jukatanille. Sieltä on tarkoitus lentää myöhemmin Costa Ricaan ja El Salvadoriin. Saatamme käväistä myös Hondurasin puolella, mutta sen näkee sitten. Reaaliaikaisia matkakuulumisia voit seurata Instan puolelta @cillamaria8