Inari-Saariselkä: Reippailua Urho Kekkosen kansallispuistossa

Saariselän kylä sijaitsee aivan Urho Kekkosen kansallispuiston vieressä, ja täältä lähteekin useampia eripituisia retkeilyreittejä erämaahan. Näin talviaikaan suurin osa reiteistä on kävelijöiden ulottumattomissa, mutta osaa pitkin pääsee hiihtämään ja osa reiteistä avautuu lumikenkäilijöille. Itse en ole varsinainen talviurheilun ystävä, joten olen tyytynyt vain käyskentelemään jalkaisin siellä missä pystyy.

Alla olevat kuvat on otettu aivan kivenheiton päästä ”kotikulmiltani”, joten kauas ei tarvitse mennä luontoon päästäkseen. Myös Jávri Lodge ja muut lomamökit sijaitsevat aivan UK kansallispuiston reunalla.

Aurorapolku

Aurorapolku on kaikkein helpoiten saavutettavissa ja siellä on myös helpoin liikkua, sillä kyseessä on jalankulkijoille tarkoitettu metsätie. Kohtalaista kuntoa polun kulkeminen kuitenkin vaatii, sillä osa reitistä kulkee jyrkähköä ylämäkeä. Reitti on yhteensä 2,1 km pitkä, ja se sopii lyhyelle reippailulle erinomaisesti. Aurorapolku on valaisematon, joten sieltä käsin on hyvä katsella yötaivasta ilman valosaastetta.

Aurora-tupa

Jos mielii sisätiloihin, löytyy revontulipolun varrelta kivikkoisen notkelman reunalta Metsähallituksen ylläpitämä uudehko Aurora-tupa. Tupa on kaksiosainen, joista toisessa puolikkaassa järjestetään alueen pieniä tapahtumia. Tuvan tämä osa on normaalisti lukittu, mutta sen voi varata erikseen käyttöönsä. Pihapiirissä on ulkovessat ja esteetön pääsy niihin.

Tällä hetkellä Aurora hutin tapahtumatuvassa pitää paikkaansa Aurora cafe. Pop-up tyylinen kahvila on avoinna 22.12.-5.1. Kahvilasta saa klo 11-15 välisenä aikana keittolounasta sekä erilaisia kotona leivottuja piirakoita, pullia ja muita leivonnaisia. Yrittäjä leipoo joka päivä uudet tarjottavat, joten tuotteet ovat takuuvarmasti tuoreita. Kävin eilen syömässä herkullisen lohikeiton. Lounaaseen kuuluu myös leipää ja valinnainen kuuma juoma.

Aurora-tuvan toisella puolikkaalla on moderni päivätupa, jossa retkeilijän on mukava huilahtaa hetkinen. Tuvassa on pirtinpöytä ja kamina, josta saa lämpöä ja valoa pimeisiin iltoihin. Aurora-tupien etuseinät on pelkkää lasia, joten niistä on hyvä katsella ulkona mahdollisesti loimuavia revontulia.

Kävimme tuvalla eräänä iltana kolmen työkaverin kanssa istuskelemassa ja lämmittelemässä tulipesän edessä. Revontulia ei valitettavasti näkynyt, mutta yhdessä vietetty aika oli siitä huolimatta yössä tarpomisen arvoinen.

Mieltäni lämmittää se, että täällä pohjoisessa yhteisiä retkipaikkoja, päivätupia ja nuotiopisteitä kunnioitetaan, eikä paikkoja hajoteta, toisin kuin kotikaupunkini retkeilyreiteillä.

Kummituskämppä ja kullanhuuhtojien tupa

Aurora-tuvalta matka jatkuu kohti hiihtokeskukselle menevää tietä, missä Aurorapolku risteää hiihtoladuiksi. Maastossa kulkee myös pieniä merkitsemättömiä polkuja, mutta niillä kulkeminen on omalla vastuulla, sillä polku saattaa kadota hetkenä minä hyvänsä tai päätyä vaikkapa Luttojoen uomaan. Etenkin talvella kannattaa harkita tarkoin, mihin lähtee kulkemaan.

Valitsit sitten hiihtoladun tai pienen polun, päädyt vähän ajan päästä vanhalle kullanhuuhtojien päivätuvalle. Kelohirsinen mökki on aivan pikkiriikkinen ja sisään päästäkseen pitää kumartua kyyryyn, jotta mahtuu minikokoisesta ovesta sisään. Tuvassa on parhaat päivänsä nähnyt kamina, pieni pöytä sekä lavetti, jolla voi istua tai oikaista selkänsä. Pihapiirissä on myös halkovaja.

Tältä tuvalta Saariselän kylälle päin kuljettaessa vastaan tulee Karvaselän kummituskämppä. Tupa sijaitsi 1800-luvulta lähtien Inari-Saariselän postipolun varressa, josta se siirrettiin myöhemmin UK-kansallispuiston kulmille. Urbaanilegenda kertoo kämpässä yöpyneiden kokeneen merkillisiä tapahtumia, ja kummittelun takana uskottiin olevan kauppias Sohvi Tammelan, joka aikanaan katosi Ruijan ja Kittilän välimaastoon poikansa kanssa.

Nykyään kämppä ei enää sovellu yöpymiseen ainakaan talviaikaan, sillä takka ei ole käyttökuntoinen ja tuvasta löytyy pelkkä pirttipöytä. Pihapiirissä tosin on pieni ladon tyylinen rakennus, jossa voisi periaatteessa yöpyä kesällä.

Luonnon ihailua pikkupoluilla

Olisikohan ollut kolmisen viikkoa sitten, kun töistä päästyäni oli kirkas taivas, joten suuntasin suoraan kansallispuiston porteille. Kansallispuiston alkuosaa halkoo Luttojoki, jota jäin ihailemaan pienelle sillalle hetkeksi. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, mihin olisin lähtenyt kulkemaan, joten päätin vain seurata pieniä kinttupolkuja.

Näin matkan varrella opastekyltit sekä Rumakurulle, että Vellinsärpimälle, mutta koska päivä oli jo painumassa mailleen, en uskaltanut lähteä vaeltamaan kovin kauas. Kysyin myöhemmin FB:n vaellusryhmästä, niin Rumakurulle menevä polku olisi joka tapauksessa päättynyt ennen kurulle saapumista, joten ilman lumikenkiä sinne ei olisi ollut mitään asiaa.

Vietin metsässä kuitenkin ihan hyvän tovin, ja siellä pystyi sanomaan, että sielu todellakin lepäsi. Ympäriltä kuului pelkkää hiljaisuutta, horisontti hohkasi pastellisena ja puut notkuivat painavan lumikuorman alla. Hiljaisuutta halkoi ainoastaan muutama lintu, joka räpisteli oksistossa sekä kaukaa kukkuva käki, jonka kutsuhuutoja en ollut kuullut sitten lapsuuteni mökkikesien.

Harmittelin vähän ettei minulla ollut kameraa mukana, sillä ulkona oli niin kylmä, että puhelimesta hyytyi akku vähän väliä, vaikka virtaa olisi vielä ollut jäljellä. Ihailtuani aikani puhdasta ja koskematonta kairaa, lähdin hiljalleen kulkemaan polkua takaisin kotiin päin. Hiukset kuurasta valkeana ja posket punaisina saavuin kämpille ja napsautin saunan tulille. Tuo pieni hetki kiireisen työpäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen oli täynnä onnellisuutta ja muistankin sen varmasti yhtenä Lapin aikani kohokohdista.

Muita reittejä ja hieman suunnistamisesta

Kesäaikaan täällä olisi paljon helpompaa kuljeskella maastossa, ja varmasti olisin itsekin lähtenyt joko kävelemään tai maastopyöräilemään kauemmas kansallispuistoon. Olisin halunnut käydä etenkin Rumakurussa, mutta sinne menee tällä hetkellä pelkkä maastolatu, eikä laduilla kävely ole sallittua.

Mietin eilen, että kävisin vuokraamassa tänään sukset tai liukulumikengät, mutta taivaalta tulee sen verran sankasti (jälleen kerran) lunta, ettei 14 kilometrin sivakointi tunnu kovin miellyttävältä idealta. Päivä on myös niin lyhyt, ettei valoisaa aikaa ole riittävästi tarjolla, jotta olisi fiksua lähteä seikkailemaan tuntemattomien erämaareittien varrelle.

Jännä sinällään, mikä tuli täällä taas mieleen, etten ole koskaan eksynyt luonnossa, vaikka olen kuljeskellut tuntemattomissa metsissäkin. Jotenkin sisäinen kompassi on aina aktiivisena, kun liikkuu luonnossa. Muistan myös mistä olen kulkenut ja olenko nähnyt tämän ja tämän maiseman.

Sitä vastoin kaupungeissa olen eksynyt useammankin kerran, ja minulle on vaikeampaa suunnata sokkeloisessa rakennusviidakossa, kuin puiden ja kallioiden välissä. Toki muistan yleensä myös rakennukset ja urbaanit maamerkit, mutta suunnistaminen on silti paljon vaikeampaa jostain syystä.

Toki talvella liikkuminen luonnossa on siinä mielessä haastavampaa, että etenkin pilvisinä päivinä on hankala erottaa minkäänlaista kontrastia lumessa, etkä pysty näkemään kovin kauas, missä polku tai reitti mutkittelee. Myös useammat merkkaamattomat polut sekä keskenään risteilevät ladut ja moottorikelkkareitit voivat sekoittaa suuntavaiston, enkä suosittele lähtemään patikoimaan ilman asianmukaista paperista maasto- tai reittikarttaa.

Digitaalisen retkikartan löydät täältä
Reaaliaikaisen latutilanteen täältä

https://www.instagram.com/p/B6qMA4cFXO7/

Mutta tässä vielä lopuksi listaus ylläpidetyistä Saariselän alueen lähireiteistä. Luontoon.fi sivulta löytyy tarkemmat reittikuvaukset ja tietoa myös pitkän matkan vaellusreiteistä. Osa alla olevista reiteistä lähtee Saariselän latujen aloituspisteestä, osa Laanilasta ja osa kauempaa Kiilopäältä.

• Ahopää, 14 km, rengasreitti
  Sulan maan aikaan, patikointi ja maastopyöräilyreittinä. Kulkuaika 5-6 h. Reitti sopii päiväretkeilyyn.
• Aurorapolku, 2,1 km, rengasreitti
  Ympärivuoden patikointireittinä. Kulkuaika 1 h. Polku sopii lapsiperheille.
• Iisakkipää, 3 km tai 7 km, rengasreitti 
  Ympärivuoden, kesällä patikointi- ja maastopyöräilyreittinä, talvella lumikenkäreittinä. Kulkuaika 2-5 h. Kuntoa vaativa jyrkän nousun takia.
• Kiirunapolku, 6 km, rengasreitti 
  Ympäri vuoden, kesällä patikointireittinä ja talvella lumikenkäreittinä. Kulkuaika 2-3 h. Hyvä päiväretkikohde, lapsiperheet.
• Luulampi, 11 km, rengasreitti
  Sulan maan aikaan patikointi ja maasopyöräilyreittinä. Kulkuaika 4-5 h. Polku sopii päiväretkikohteeksi.
• Poropolku, 5,3 km, rengasreitti
  Ympärivuoden, kesällä patikointi ja maastopyöräilyreittinä, talvella lumikenkäreittinä. Kulkuaika 2-3 h. Polku sopii lapsiperheille.
• Prospektori, 7,4 km tai 9 km, rengasreitti
  Ympärivuoden, kesällä pyöräily ja patikointireittinä, talvella huollettuna murtomaahiihtolatuna. Kulkuaika 3-4 h. Pyöräily tällä reitillä on sallittua vain kesäaikaan. Kevyt retkikohde ulkoilijalle.
• Rumakuru, 14 km, rengasreitti
  Ympärivuoden, kesällä patikointi- ja maastopyöräilyreittinä, talvella huollettuna murtomaahiihtolatuna. Kulkuaika 4-5 h. Kuntoa vaativa päiväretkikohde.
• Vasapolku, 1 km, rengasreitti
  Ympärivuoden, kesällä patikointireittinä ja talvella lumikenkäilyreittinä. Kulkuaika 1 h.
  Sopii hyvin lapsiperheille.
  

Iloisen lumiukon myötä toivotan kaikille lukijoille onnellista ja kokemusrikasta uutta vuotta 2020! Tavataan taas ensi vuonna uusien seikkailujen parissa 🙂