Khmu-alkuperäiskansan Muang Ngoi – Ei massaturismille

Laosin pohjoisosissa, jyrkkien karstivuorten sylissä lepää Muang Ngoi, kylä, jota massaturismi ei ole vielä saavuttanut. Nam Ou -joen rannalla sijaitsevaan Muang Ngoihin ei pääse teitä pitkin, vaan veneellä. Ehkä juuri siksi kylä tuntuu kuin ajassa pysähtyneeltä keitaalta.

Ja ehkä juuri siksi siitä ei koskaan tulekaan suurten massojen biletyspaikkaa. Jo pelkästään vaivalloinen automatka Nong Khiawiin karsii osan porukasta pois. Etenkin ulkomaalaisissa matkablogeissa on esitetty pelkoja siitä, että kaljakellunnan tapaiset aktiviteetit valtaavat lopulta koko Laosin, mutta ainakaan toistaiseksi se ei näytä todennäköiseltä.

Matka Muang Ngoihin alkaa yleensä Nong Khiawista, josta puinen jokivene kuljettaa matkailijat reilussa tunnissa kylään. Jo itse venematka on elämys. Vehreät vuoret kohoavat molemmin puolin jokea, ja kalastajat lipuvat ohitse kiikkerän näköisillä paateilla, joiden kyydissä äkkiarvaamattomat liikkeet eivät ole suositeltavia.

Alkeelliset olot palauttavat menneeseen

Vielä 2000-luvun alussa Muang Ngoi eli lähes täysin ilman sähköä ja muuta infrastruktuuria, mutta matkailun kasvu on tuonut varovaisesti uusia perusmukavuuksia. Valitettavasti viemäröinnin kanssa on edelleen puutetta, ja joen penkereillä näkyikin sekä vedenotto- että viemäriputkia, joiden päät uivat Nam Ou -joessa. Kylän hienoisesta kehittymisestä huolimatta elämä on edelleen pitkälti omavaraisviljelyn ja kalastuksen varassa. Päivittäinen elämä pyörii riisipeltojen, vihannestarhojen ja joen ympärillä.

Viime vuosina pieni, mutta kasvava osa elinkeinosta on siirtynyt matkailuun: monet perheet pyörittävät omia guesthouseja ja ravintoloita tai tarjoavat retkipalveluja. Paikalliset osallistuvat myös joen varrella tapahtuvaan liikenteeseen kuljettaen matkailijoita veneillä Nong Khiawin, Sopchemin, Sopkengin ja muiden kylien välillä. Venematkat maksavat muutaman satatuhatta kipiä eli jokusen euron. Määränpää ja hinta sovitaan yksittäisillä sanoilla ja elekielellä.

Vaikka matkailu tuo lisätuloja, on se vielä varsin kestävällä tasolla. Kylässä vallitsee vahva yhteisöllisyys, kaikki tuntevat toisensa ja elämä etenee luonnon rytmissä.

Kylän palvelut ja arki

Muang Ngoissa on yksi koulu, temppeli, muutama pieni kauppa ja joitakin kyläläisten yhteisesti omistamia rakennuksia. Elämä on hidastempoista ja yhteisöllistä. Lapset auttavat vanhempiaan pelloilla ja kulkevat kouluun jalan. Kylänraitilla on yksi viivasuora, reilun puolen kilometrin pituinen betonipäällysteinen tie, jonka varrelta suurin osa palveluista löytyy. Muu osa kylästä levittyy pöllyävien hienohiekkaisten kujien ympärille. Autoja ei ole, muutamia traktoreita, mopoja ja omatekoisia kulkupelejä saattaa tulla vastaan.

Wifi toimii yllättävän hyvin, ja myös Unitelin dataprepaid antoi tarvittaessa lisää dataa, pois lukien jokimatkojen osuudet. Muang Ngoin kaltaisten kylien viehätys on kuitenkin irrottautuminen modernista maailmasta, eikä nettiä edes kaipaa päivän askareiden tiimellyksessä. Pankkiautomaattejakaan ei ole, joten rahaa kannattaa tuoda mukanaan. Osa majataloista vaihtaa dollareita kipeiksi.

Muang Ngoi ja rauhaa rakastava yhteisö

Muang Ngoissa asuu arviolta noin 800–1000 ihmistä, joista suurin osa on khmu-alkuperäiskansaa tai lao-taustaisia. Kyläläiset ovat ystävällisiä, mutta rauhallisia – he eivät tyrkytä palveluja, vaan antavat matkailijan löytää paikan omaan tahtiinsa. Vaikka yhteistä kieltä ei juuri ole, tulevat etenkin lapset tekemään tuttavuutta.

Lapset leikkivät rantapenkereillä, lennättävät muovipusseista tehtyjä leijoja ja pelaavat pallopelejä koulun suurella kentällä. Vanhemmat istuvat varjossa punomassa koreja tai korjaamassa verkkoja. Koirat, kanat ja lehmät käyskentelevät vapaina ja makoilevat raukeina hiljaisilla pihoilla. Silloin tällöin jostain kantautuu munkkien pitämien seremonioiden hiljainen hyminä.

Muang Ngoi – täsmävinkkejä kylään

Muang Ngoissa majoitutaan yksinkertaisesti, usein aivan jokirannassa. Tarjolla on sekä kotimajoitusta, majataloja että bungaloweja. Me majoituimme kolmeksi yöksi Ning Ning Guesthousessa (*Booking affiliate-linkki), jonka ravintolassa myös söimme useamman aterian. Yläkerran huone oli perussiisti, siihen kuului oma kylpyhuone sekä parveke.

Ning Ning Guesthouse sijaitsee aivan venelaiturin vieressä, pääkadun alkupäässä. Terassilta oli kiva katsella vuorten taakse painuvaa aurinkoa ja naapurin puuhastelua kasvimaalla. Kolmen yön majoitus maksoi 129 €, jonka lisäksi maksoimme lähtiessämme piikin pois: 10 ateriaa, pari leivonnaista, 5 juomaa ja pyykinpesupalvelu toivat noin 30 euron lisämaksun.

Kävimme kahvilla ja syömässä myös muun muassa Chez Lolassa, Gecko Barissa, intialaisessa Deenissä sekä parissa kotiravintolassa, joiden nimet jäivät arvoitukseksi. Perheet kun saattavat tarjoilla kotonaan kahvia ja ruokaa kaikille ohi kulkeville halukkaille. Samalla saa kurkistuksen paikallisten koteihin. Aikaa vietimme niin ravintoloissa, joen rannassa kuin koulun kentän laidalla istuskellen. Etenkin iltaisin siellä oli mukava seurata lasten ja nuorten temmellystä.

Muang Ngoista pääsee useille päivävaelluksille lähikyliin, kuten Ban Nahan. Meillä oli tarkoitus käydä siellä, mutta vastaan tullut turisti kertoi, että polku on tulvivan joen valtaama, eikä kylään pääse. Lähiseutujen tavoin myös Muang Ngoissa on muutama näköalapaikka sekä Vietnamin sodan aikaisia luolia. Lisäksi voin suositella visiittiä vieläkin pohjoisemmas Sopchemin käsityöläiskylään, joka on aika lailla off-grid. Palaan kylään seuraavassa postauksessa.

Muang Ngoi ei ole kohde, jonka näet mainoksissa, mutta juuri siksi se jää mieleen. Se on yksi niistä harvoista paikoista, joissa tuntuu, että maailma on vielä hetken aikaa pysähtynyt. Suuntaa hoodeille siis ennemmin kuin myöhemmin. Monet tekevät sinne päiväretken Nong Khiawista, mutta mielestäni paikka ansaitsee hieman pidemmänkin viivähdyksen.