Pintaa syvemmältä

Matkailun pimeä puoli

Päivitetty 10/2022 (kirjoitettu alun perin 7/2019)

Matkailu ei ole pelkkiä rentoja reppureissuja ja aurinkoisia rantalomia. Matkailuun liittyy myös ikävämpiä lieveilmiöitä, joista aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä paikallisille. Paljon on viime vuosina ollut puhetta seksiturismista ja luonnon tuhoamisesta, mutta matkailuun kätkeytyy muitakin moninaisia ongelmia, joista osa on räjähtämässä käsiin globalisaation myötä.

Tekstissä käsitellään ärsyttäviä, ikäviä ja surullisiakin asioita, mutta kaikesta negatiivisuudestaan huolimatta sen ei ole tarkoitus olla mikään moralisoiva opas, vaan kiinnittää huomiota niihin seikkoihin, mistä ei yleensä puhuta matkailun yhteydessä.

Turismi on tuottanut paljon hyvää eri maille ja nostanut köyhien yhteisöjen elintasoa, mutta sen tuomat lieveilmiöt ovat myös aiheuttaneet suunnatonta ja osittain korvaamatontakin tuhoa paikallisille ihmisille, eläimille, ympäristölle ja historiallisille kohteille.

Matkailun pimeän puolen ongelmat kasautuvat etenkin köyhiin maihin.

Ihmiskauppa ja hyväksikäyttö

Tämän blogitekstin otsikko on saman niminen, kuin Suomen matkatoimistoalan liitto ry:n ja ECPATin esite, jossa kerrotaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksiturismista. Harva matkaaja tähän ongelmaan onneksi törmää sen surullisimmassa muodossa, mutta silti tämä on yksi jatkuvasti lisääntyvän matkustelun pimeistä puolista.

ECPATin mukaan moni kehittyvän ja köyhän maan lapsi on altis ihmiskaupalle. Vuosittain uhreiksi joutuu kolme miljoonaa lasta, eivätkä seksituristit toisaalta pidä ulkomailla tapahtuneita tekojaan pahana:

Pedofiilit eivät muodosta suurinta ryhmää lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttävistä matkailijoista. Useimmat ovat ”ihan tavallisia matkailijoita” – turisteja ja kansainvälisissä työtehtävissä olevia henkilöitä. Lapsiseksituristit puolustautuvat usein väittämällä käyttäytymistään sallitummaksi muissa kulttuureissa tai itseään köyhää lasta auttavaksi ”hyväntekijäksi”.

Varoitus ihmiskaupasta Panaman ja Costa Rican rajalla.

Lapset eivät tietenkään ole ainoa ryhmä, jotka ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle tai ihmiskaupalle. Etenkin Aasian maissa homoseksuaalit ja transihmiset ajautuvat helpommin seksityöläisiksi, mutta joukossa on myös lukemattomia naisia, jotka paremman elintason perässä ovat joutuneet myymään itseään tai muita seksipalveluja turisteille.

Tyypillinen esimerkki on Thaimaan seksibaarit, jonne moni suomalainenkin turisti matkoillaan haluaa mennä ”viihtymään”.

Moni seksiä ostava tuntuu ajattelevan, että prostituoituna työskentelevillä naisilla ja miehillä ole mitään tekemistä ihmiskaupan kanssa ja että ammattia harjoitetaan vapaaehtoisesti.”, kerrotaan Iltalehden artikkelissa, joka käsittelee Bangkokissa sijaitsevan Nana Plazan seksityöläisiä ja thaimaalaisen turvakodin naisia.

Näin ajattelee myös moni Amsterdamin Punaisten lyhtyjen alueella käyvistä turisteista. Iltaisin paikka on käytännössä kuin avoin bordelli, missä humalaiset turistit pällistelevät ikkunoissa keimailevia alastomia naisia. Punaisten lyhtyjen alueen kohtalo on ollut viime vuosina vaakalaudalla, sillä kaupunkilaiset haluavat joko sulkea alueen tai siirtää seksityöläiset muualle.

Suurin osa seksituristeista on edelleen miehiä, mutta ilmiö kasvaa myös naisten keskuudessa. Naisten seksiturismin kohdemaita ovat yleensä lehtiotsikoista tuttu Gambia, mutta Rantapallon artikkeli kertoo suosituiksi kohteiksi myös Balin, Jamaikan, Jordanian ja Senegalin. Seksiturismista on tehty myös opinnäytetyö vuonna 2006, ja se avaa hieman laajemmin seksiä motiivinaan käyttävien turistien matkailua.

Miehet eivät ehkä ole yhtä haavoittuvia kuin naiset, mutta samalla tavalla moni seksiä myyvä mies tekee sitä pelkästään rahan motivoimana ja paremman taloudellisen tulevaisuuden toivossa. Tässä piilee myös käänteinen riski, sillä moni huomiosta huumaantunut nainen uskoo helposti miesten lepertelyt ja joutuu itse hyväksikäytetyksi taloudellisessa mielessä.

Reppureissukerjäläiset

Begpackereitä voi nähdä nykyään melkein missä päin maailmaa tahansa, ja se aiheuttaa luonnollisesti närkästystä sekä paikallisissa että muissa matkaajissa. Mistä ilmiössä sitten on kyse?

Kyseessä on yleensä australialaiset, eurooppalaiset tai amerikkalaiset reppureissaajat, jotka rahoittavat matkustamisensa ihan tietoisesti kerjäämällä. Jotkut kauppaavat katujen varsilla turhaa krääsää, huonolaatuisia koruja tai itse printtaamiaan valokuvia. Myös musisointia ja muuta katuperformanssia esiintyy, mutta se ei ole paljoa sen kunniallisempaa, kuin suoranainen kerjääminen.

Arveluttavan ja tunteita kuohuttavan asiasta tekee se, että tätä kerjäämistä tapahtuu sellaisissa maissa, missä paikalliset itse elävät köyhyysrajalla tai sen alapuolella, esimerkiksi Thaimaassa, Malesiassa ja Indonesiassa. Törmäsin näihin turistikerjäläisiin ja krääsän kaupustelijoihin myös Guatemalassa ja Meksikossa.

Moni oikeasti köyhä paikallinen tienaa elantonsa roskia keräämällä, katukaupustelulla tai kurjimmassa tapauksessa kerjäämällä. Se ei kuitenkaan ole ollut heidän oma valintansa, vaan kotimaan olosuhteet ovat pakottaneet heidät kadulle.

Toisin on kerjäläisreissaajien laita. He itse ovat päättäneet lähteä kiertelemään maailmaa, nauttimaan lomasta ja huvittelemaan. Ei ole kohdemaan asukkaiden tai muiden reissaajien velvollisuus elättää noita hyvinvointivaltioista tulevia ”kerjäläisiä”.

Köyhien maiden asukkaat eivät ole valinneet kerjäämiselämää tai kadulla asumista vapaaehtoisesti.

Itse suhtaudun varauksella myös niihin matkaajiin, jotka rahoittavat matkansa työskentelemällä hostelleissa majoitusta vastaan – etenkin jos kyseessä on ulkomaalaistaustaisen omistama hostelli. Tämä vie luonnollisesti työpaikkoja paikallisilta, eikä näin ollen ole hyväksyttävää. Täytyy muistaa, että matkailu ei lähtökohtaisesti ole ihmisoikeus vaan etuoikeus, ja sitä oikeutta täytyy arvostaa.

Päihtyneenä sekoilu

Kolmas viime vuosina otsikoissa ollut lieveilmiö on päihtyneenä sekoilevat turistit. Espanjassa asuessani kuulin, ettei osa hotelleista päästä enää ollenkaan suomalaisia eikä brittejä tiloihinsa, sillä heistä on ollut liikaa häiriötä hotellin muille asukkaille ja itse kiinteistölle. Jokainen tietysti saa kuluttaa lomansa miten lystää, kunhan ei aiheuta häiriötä muille. Harvemmin humalaisuus ja nautinnollinen loma kuitenkaan kuuluvat samaan pakettiin.

Kreikassa Samoksen saarikierroksella muiden tunnelmaa pilasi eräs suomalainen vanhempi nainen, joka aloitti dokaamisen jo heti aamusta ja kailotti räkäisellä äänellään epäkunnioittavasti mm. luostarissa, missä vierailimme.

Putki päällä jollain epäonnisella maailmanmatkaajalla.

Suomalaisilla on valitettavasti myös alkoholin suurkuluttajien maine ympäri maailman. Ulkomailla Suomesta ensimmäisenä tiedetään yleensä Kimi Räikkönen ja vodka, mikä ei ole ainakaan minusta kovin mairittelevaa.

Suomalaiseen matkailukulttuuriin kuuluu olennaisena osana myös viinatuliaisten tuominen tai peräti viinaturismi, joka on esillä otsikoissa viimeistään aina silloin, kun Baltian maissa tapahtuu jotain muutoksia alkoholiveron suhteen. Tallinnassa suomalaisia turisteja on alettu pitämään epäsuosiossa viinarallin ja ylenpalttisen juopottelun takia.

Baltian maista haetaan halpaa alkoholia peräkontit pullollaan.

Guatemalassa matkatessa kuulin, että San Pedro La Lagunassa on myynnissä erityisiä paketteja, missä majoituksen hintaan kuuluu valikoima viinaa ja huumeita, mm. erilaisia psykedeelejä. San Pedrossa näkyi selkeästi, ettei etenkään vanhempi väestö pitänyt yhtään turisteista. Pikkukaupungissa asuu perinteistään kiinni pitäviä mayoja, joten metelöivät ja paljasjaloin kulkevat resuiset reppureissaajat eivät taatusti ole mikään kunnioittava näky heidän silmissään.

Epäkunnioitus, välinpitämättömyys ja Airbnb:n haitat

Ihmiset ajattelevat monesti, että kun lomalle lähdetään, niin kohteessa myös saa heittää täydellisen lomamoodin päälle. Monet maat ovat kuitenkin uskonnollisia tai meihin verrattuna hyvin konservatiivisia, joten turistien kuljeskelua vähäpukeisina ei katsota hyvällä.

Turistien tulee olla hienotunteisia etenkin uskonnollisilla paikoilla, eikä kirkoissa ja museoissa kuvatessa saa esimerkiksi käyttää salamaa. Se ei perustu pelkästään häiriön tuottamiseen, vaan salamavalo saattaa vahingoittaa vanhoja taideteoksia ja maalipintoja.

Tässä uutisjutussa on kuvattu lähestulkoon kaikki turistien tekemät virheet, mitä vaan yhdessä kohteessa voi tehdä. On epäkunnioitusta ympäristöä kohtaan, historiallisten rakennusten turmelua, kaduille virtsaamista, kännissä örvellystä ja yleistä välinpitämättömyyttä.

Ei ole ihmekään, miksi Venetsiassa ei juuri enää asu paikallisia ihmisiä. Sama kohtalo uhkaa Barcelonaa, missä paikalliset ovat jo vuosia sitten saaneet tarpeekseen turisteista. Asiaa pahentaa monissa kohteissa myös Airbnb:n yleistyminen, mikä nostaa vuokrahintoja ja aiheuttaa järjestyshäiriöitä.

Airbnb:ssä majoittuvien tulee huomioida naapurusto ja noudattaa majoittajan ohjeita esimerkiksi talon yleisten tilojen käyttön liittyen.

Venetsia on tehnyt rajoituksia, joilla koetetaan hillitä liikaturismia.

Selfiekulttuuri ja ympäristön turmelu

Viimeisimpänä turisteihin tuntuu kyllästyneen islantilaiset, joista oli juttua lehdissä vähän aikaa sitten: ”Turistit ovat valmiita menemään pitkälle saadakseen täydellisen kuvan. Monet Instagramista suositut käyttäjät esimerkiksi ajavat humalassa, tallovat sammalta, ylittävät merkityt alueet suosituissa kohteissa ja lennättävät droneja hevosten yllä.” (MT).

Humalaiset turistit ja selfieiden ottajat ovat turmelleet myös historiallisia kohteita ympäri maailman. Keski-Amerikassa 21.12.2012 maailmanlopun odottajien villitys muun muassa sai aikaan Maya-pyramidien murenemista, kun ihmisjoukot kiipeilivät holtittomasti arkeologisilla kohteilla odottamassa oletettua maailmanloppua.

Muutama vuosi sitten Egyptissä aiheutui kohu saksalaisen teinin kiivetessä ottamaan kuvia Kheopsin pyramidin huipulle, mikä on ankarasti kiellettyä. Teini sai ikuisen porttikiellon Egyptiin.

Arkeologiset kohteet ovat monesti todella jyrkkiä ja niillä on noudatettava erityistä varovaisuutta. Moni on kuollut tai loukkaantunut vakavasti pudotessaan alas.

Somen myötä osa kohteista nousee aika ajoin todella suosituiksi, ja sosiaalisen median vaikuttajilla pitäisikin olla suurempi vastuu tiedonvälityksessä. Balin tavoin myös esimerkiksi Meksikon Tulum kärsii osittain peruuttamattomasta ekokatastrofista, eikä jatkuvasti kasvava liikaturismi ainakaan helpota asiaa.

Jukatanin niemimaan ekosysteemi on vaarassa tuhoutua, kun rantaviiva täyttyy hotelleista ja lomaresorteista. Maan alla kiertävä maailman suurin joki on jo nyt saastunut puutteellisen infran takia, kun turistien jätteet valuvat maaperään ja saastuttavat juomavesivarannot ja cenotet, joissa ihmiset käyvät uimassa.

Rantakohteissa myös aurinkorasvan käyttö on aiheuttanut jopa 80 % korallien kuolemista. Onkin syytä suosia biohajoavia aurinkorasvoja ja hyttyskarkotteita.

Eläinten hyväksikäyttö

Selfieitä otetaan myös villieläinten kanssa. Erityisen haitallista turistien käyttäytyminen on meren asukkaille, kun moni ajattelematon matkaaja noukkii esimerkiksi meritähden käteensä kuvan ottamista varten. Toinen haitallinen tapa on etenkin Aasian maissa järjestetyt norsuratsastukset ja huumattujen tiikereiden kanssa poseeraamiset.

Australiassa puolestaan mainostetaan eläinten turvapaikkoja, joihin esimerkiksi pelastetaan koaloja, mutta samalla eräskin paikka sallii turistien kuvauttaa itsensä koalan kanssa. Koalat nukkuvat jopa 22 tuntia vuorokaudessa, eikä tuo luonnollinen tarve pysty täyttymään, jos eläintä ollaan koko ajan kiskomassa hereille ja turistien syliin kuvattavaksi.

Meksikossa taas kasvatetaan villieläimiä pelkästään turistien huviksi ja ihmisten lemmikeiksi. Esimerkiksi Playa del Carmenissa toimiva Animalandia Maya antaa kuvauttaa itsensä mm. valkoisen tiikerin kanssa 45 euron hintaan.

Eläimet ovat koko päivän vilkkaalla turistikadulla ihmisten pällisteltävänä. Toinen miehistä lähti karkuun, kun aloin tenttaamaan eläinten alkuperästä.

Muita vältettäviä eläinaktiviteetteja ovat mm. kameli- ja aasiratsastukset, delfinaariot, osa eläintarhoista ja uiminen rauskujen kanssa. Lomamatka ei ole myöskään oikea hetki alkaa opetella ratsastamista. Hevosten selät joutuvat hirveälle koetukselle eläinten joutuessa kantamaan joka päivä ihmisiä, jotka eivät osaa ratsastaa.

Itseäni kaduttaa, että Mongolian reissulla pitelin käsissäni isoa kotkaa. Vaikka Mongoliassa ja Kazakstanissa kotkien kasvattaminen ja ihmisomistuksessa pitäminen metsästystarkoitukseen onkin ikiaikainen perinne, tuntuu silti näin jälkeenpäin arveluttavalta, että kotkia pidettiin esillä myös ohikulkijoita varten.

Kulttuurinen omiminen

Suomessa matkailun pimeään puoleen on törmännyt Lapin matkailussa, kun saamelaiset ovat ihan oikeutetustikin suuttuneet matkanjärjestäjille ja matkailuyrityksille, jotka markkinoivat Lapin reissuja saamelaisten kulttuurin kustannuksella.

Mainoksissa kantaväestöön kuuluvat ihmiset esiintyvät feikki-saamenpuvuissa ja soittavat pilailukaupasta ostettua shamaanirumpua. Kiinasta sekä muualta Euroopasta tulevat turistit ostavat tuon mielikuvan kovalla rahalla ja luulevat saavansa autenttisen kokemuksen.

Tästä on alettu onneksi pikkuhiljaa päästä yhteisymmärrykseen saamelaisten ja matkanjärjestäjien kanssa, kun Saamelaiskäräjät hyväksyi syksyllä 2018 vastuullisen ja eettisesti kestävän saamelaismatkailun toimintaperiaatteet.

Saamenpuku kuuluu ainoastaan saamelaisille. Ailu Valle ja Trio Boogiemen esiintymässä Inari-Saariselän lavalla Matkamessuilla 2017.

Myös Meksikossa käytetään jollain tasolla hyväksi Mesoamerikan intiaaniperintöä, sillä monissa kaupungeissa järjestetään tanssiesityksiä ja puhdistusseremonioita turisteja varten. Osa esiintyjistä varmasti kuuluukin alkuperäiskansoihin, mutta kannattaa olla hieman skeptinen esimerkiksi Playa del Carmenin rannoilla esiintyviä ”intiaaneja” kohtaan.

Kuten aiemmin mainittu, ei matkailu ole ihmis- vaan etuoikeus, ja se tuo mukanaan myös vastuun. On tärkeä tiedostaa eri maiden ja kulttuurien välisiä eroja ja punnita omia valintojaan matkatessa maailmalla. Lähtökohtaisesti matkailun ei tulisi olla pelkästään oman hedonian tavoittelua, vaan parasta olisi, jos pystyy itse myös antamaan jotain paikalliselle kohteelle ja väestölle.

Vastuullinen voi olla mm.

  • tukemalla paikallisia yrittäjiä
  • minimoimalla jätteen määrää
  • vähentämällä energian sekä veden kulutusta
  • käyttämällä ympäristöystävällisiä kosmetiikka- ja hygieniatuotteita
  • välttämällä epäilyttäviä aktiviteetteja
  • matkustamalla sesonkien ulkopuolella
  • kunnioittamalla paikallisia tapoja
  • ottamalla selvää asioista

4 kommenttia

  • hannamarihenrika

    Todella hyviä pointteja! Begpackers -ilmiöstä olin kuullut aiemmin vain ohimennen ja kyllä tuntuu surulliselta, että tuommoinen ilmiö on muodissa. 🙁 Airbnb:stä paikallisille koituvat meluhaitat ainakin ovat tätä päivää myös Suomessa, ainakin Rovaniemellä. Paikallisten ja paikallisen kulttuurin kunnioittaminen ovat mielestäni vähimmäisvaatimuksia jokaiselle turistille!

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Kiitos 🙂
      Höh, vai on se airbnb-homma tännekin jo levinnyt 🙁
      Ja niimpä, harmi ettei käytöstavat ole kaikille itsestäänselvyys. Toki moni tekee virheitä ihan vaan tietämättömyyttään, mutta valitettavasti joukossa on myös silkkaa ylimielisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Onneksi suurin osa matkailijoista kuitenkin osaa käyttäytyä edes jollain tasolla 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.