Keitä ovat khmut? – Kohteena syrjäinen Sopchem

Sopchem (tai Sobjam) on pieni vuoristokylä noin 10 kilometriä Muang Ngoin pohjoispuolella. Se on yksi varteenotettavista vierailukohteista matkailijoille, jotka haluavat tutustua aidosti perinteiseen laolaiseen kyläelämään ja oppia lisää khmu-alkuperäiskansasta.

Sopchem on helpoiten saavutettavissa veneellä, jonka hinnasta voi sopia Nong Khiawin venelaiturilla. Venematka Muang Ngoista Sopchemiin kulkee Nam Oun kauneimman alueen läpi. Perille pääsee myös patikoimalla 3-4 tuntia riisipeltojen ja metsiköiden halki. Polulta ei kuitenkaan kannata poiketa, koska Laosissa on edelleen runsaasti räjähtämättömiä ammuksia Vietnamin sodan jäljiltä.

Sopchem on perustettu vasta vuonna 1964, kun asukkaita siirrettiin alueelle muista kylistä. Vietnamin sodan aikaan kylän väestö pakeni läheisiin metsiin, ja Sopchemiin jäi vain neljä perhettä. Sittemmin vuonna 1975 asukkaat pääsivät palaamaan, minkä jälkeen yhteisö on kasvanut noin 50 perheeseen.

Kylän elämäntapa on kaukana suoritusyhteiskunnasta

Sopchemissä eletään yhä pitkälti omavaraisesti. Kyläläiset viljelevät riisiä ja vihanneksia sekä kasvattavat kanoja, lehmiä ja sikoja. Useimmat perheet asuvat yksinkertaisissa puutaloissa. Sähköverkkoon Sopchem liittyi vasta vuonna 2018, mutta kaikissa taloissa ei siltikään ole sähköä. Illat vietetään kynttilänvalossa tai pienen aurinkopaneelin valaiseman lampun varassa. Vesi kannetaan kylän yhteiseltä lähteeltä, ja ruoka valmistetaan avotulella.

Lapset leikkivät pihamaalla paljain jaloin, ja vanhemmat pitävät silmällä karjaa tai korjaavat rakennuksia. Katselin liikuttuneena, kuinka eräs vanhus ruokki hellävaraisesti pieniä tipuja. Myöhemmin seurasimme, kun toinen mummo puuhasteli kasvimaalla.

Yksi ihailtava piirre kylässä on, että yhteisö on yksissä tuumin lopettanut kaskiviljelyn metsien suojelemiseksi. Laosissa ja muualla maailmassa paine väestönkasvusta, maankäytöstä ja metsien vähenemisestä on johtanut lyhentyneisiin viljelykiertoihin, mikä aiheuttaa maan köyhtymistä, eroosiota ja biodiversiteetin vähenemistä.

Yhä enenevissä määrin kylä on tullut tunnetuksi käsitöistään. Pääkadun varrella onkin jopa absurdin runsas valikoima kirjavia vilttejä, huiveja ja kangaskasseja. Kangaspuiden kolina rikkoo muuten hiljaisen tunnelman ja palauttaa takaisin tähän hetkeen: olenko todella täällä?

Sopchem on vailla julkisia palveluja

Monet vaellukset Muang Ngoista tarjoavat mahdollisuuden yöpyä perhemajoituksessa Sopchemissä. Varsinaista majatalovalikoimaa kylässä ei edes ole. Sopchemissä ei ole myöskään ravintoloita eikä kauppoja, mutta kaikki tarvittava löytyy yhteisöstä. Kannattaa huomioida, että puhelimessa ei ole kenttää, joten kylä on oikeasti syrjäinen.

Vaikka mukavuudet ovat vähäiset, vieraanvaraisuus on poikkeuksellista. Kävimmekin kahvilla erään perheen luona. Pihapiirissä olisi ollut tarjolla bungalow-tyylistä majoitusta, ja jäin harmittelemaan, ettemme viettäneet yötä Sopchemissä. Lähtiessämme annoin perheen lapsille kyniä.

Vaikkei muita palveluja, kuten kunnollista lääkäriä ole, löytyy kylästä pieni koulu, johon kävimme tutustumassa omatoimisesti. Oppikirjojen sisältö vaikutti hyvin samantyyppiseltä kuin länsimaissa. Koulun toimintaa ja oppilaiden hyvinvointia on edistetty jonkin verran vapaaehtoistyöntekijöiden voimin.

Keitä ovat khmut?

Lopuksi vielä muutama sana khmu-alkuperäiskansasta.

Khmut on yksi Laosin alkuperäiskansoista ja maan suurimpia etnisiä vähemmistöjä. Heitä asuu etenkin Pohjois-Laosissa. Khmu-kansan jäseniä arvioidaan olevan 500 000–600 000, ja he muodostavat noin 10 % maan väestöstä. Heidän saman niminen khmu-kielensä eroaa huomattavasti laon kielestä. Useimmat kuitenkin puhuvat nykyään myös laoa, erityisesti nuorempi sukupolvi. Lapset ovat innostuneita oppimaan englantia turistien kanssa.

Khmu-yhteisöissä elämä on ollut perinteisesti omavaraisviljelyyn perustuvaa. He viljelevät riisiä, keräävät metsän antimia, metsästävät ja kalastavat. Myös käsityöt, kuten bambutyöt ja korinteko, ovat osa arkea.

Uskomukset ja yhteisöllisyys

Khmuilla on vahva yhteys luontoon ja henkimaailmaan. Vaikka monet ovat nykyään buddhalaisia tai kristittyjä, perinteiset animistiset uskomukset elävät yhä: luonnonhenkiä kunnioitetaan, ja kylissä voi nähdä henki-alttareita tai -mökkejä. Kyläelämä on hyvin yhteisöllistä, ja vanhimpia kunnioitetaan päätöksenteossa.

Matkailijan näkökulmasta

Alkuperäisissä kylissä vierailuun kannattaa suhtautua kunnioittavasti, ja esimerkiksi kovin paljastava pukeutuminen ei ole suositeltavaa. Mukanaan kannattaa tuoda myös jotain pieniä lahjoja, kuten vaikkapa kyniä, saippuaa tai herkkuja omasta kotimaasta. Jos lapsille haluaa antaa jotain, kannattaa se tehdä vanhempien läsnäollessa, jotta lapset eivät totu liian varomattomasti ottamaan vastaan lahjoja tuntemattomilta ihmisiltä.

Kävimme Laosin reissun aikana myös toisessa khmu-kylässä, Sopkengissä, jonne veimme laatikollisen ensiaputarvikkeita ja lääkkeitä.

Khmu-kansan ihmiset ovat yleensä ujoja, mutta ystävällisiä. Monikaan ei puhu englantia, hymyt ja eleet riittävät kuitenkin pitkälle. Vierailu khmu-kylissä, kuten Sopchemissä tai Sopkengissä, on hieno tapa nähdä, millaista elämä Pohjois-Laosin vuoristossa on ollut vuosisatoja, joitain moderneja hyödykkeitä lukuun ottamatta. Aikakoneen puuttuminen ei siis ole esteenä sille, etteikö joskus voisi palata takaisin menneisyyteen.