Keitä ovat khmut? – Kohteena syrjäinen Sopchem
Sopchem (tai Sobjam) on pieni vuoristokylä noin 10 kilometriä Muang Ngoin pohjoispuolella. Se on yksi varteenotettavista vierailukohteista matkailijoille, jotka haluavat tutustua aidosti perinteiseen laolaiseen kyläelämään ja oppia lisää khmu-alkuperäiskansasta.
Sopchem on helpoiten saavutettavissa veneellä, jonka hinnasta voi sopia Nong Khiawin venelaiturilla. Venematka Muang Ngoista Sopchemiin kulkee Nam Oun kauneimman alueen läpi. Perille pääsee myös patikoimalla 3-4 tuntia riisipeltojen ja metsiköiden halki. Polulta ei kuitenkaan kannata poiketa, koska Laosissa on edelleen runsaasti räjähtämättömiä ammuksia Vietnamin sodan jäljiltä.
Sopchem on perustettu vasta vuonna 1964, kun asukkaita siirrettiin alueelle muista kylistä. Vietnamin sodan aikaan kylän väestö pakeni läheisiin metsiin, ja Sopchemiin jäi vain neljä perhettä. Sittemmin vuonna 1975 asukkaat pääsivät palaamaan, minkä jälkeen yhteisö on kasvanut noin 50 perheeseen.
Kylän elämäntapa on kaukana suoritusyhteiskunnasta
Sopchemissä eletään yhä pitkälti omavaraisesti. Kyläläiset viljelevät riisiä ja vihanneksia sekä kasvattavat kanoja, lehmiä ja sikoja. Useimmat perheet asuvat yksinkertaisissa puutaloissa. Sähköverkkoon Sopchem liittyi vasta vuonna 2018, mutta kaikissa taloissa ei siltikään ole sähköä. Illat vietetään kynttilänvalossa tai pienen aurinkopaneelin valaiseman lampun varassa. Vesi kannetaan kylän yhteiseltä lähteeltä, ja ruoka valmistetaan avotulella.
Lapset leikkivät pihamaalla paljain jaloin, ja vanhemmat pitävät silmällä karjaa tai korjaavat rakennuksia. Katselin liikuttuneena, kuinka eräs vanhus ruokki hellävaraisesti pieniä tipuja. Myöhemmin seurasimme, kun toinen mummo puuhasteli kasvimaalla.
Yksi ihailtava piirre kylässä on, että yhteisö on yksissä tuumin lopettanut kaskiviljelyn metsien suojelemiseksi. Laosissa ja muualla maailmassa paine väestönkasvusta, maankäytöstä ja metsien vähenemisestä on johtanut lyhentyneisiin viljelykiertoihin, mikä aiheuttaa maan köyhtymistä, eroosiota ja biodiversiteetin vähenemistä.
Yhä enenevissä määrin kylä on tullut tunnetuksi käsitöistään. Pääkadun varrella onkin jopa absurdin runsas valikoima kirjavia vilttejä, huiveja ja kangaskasseja. Kangaspuiden kolina rikkoo muuten hiljaisen tunnelman ja palauttaa takaisin tähän hetkeen: olenko todella täällä?
Sopchem on vailla julkisia palveluja
Monet vaellukset Muang Ngoista tarjoavat mahdollisuuden yöpyä perhemajoituksessa Sopchemissä. Varsinaista majatalovalikoimaa kylässä ei edes ole. Sopchemissä ei ole myöskään ravintoloita eikä kauppoja, mutta kaikki tarvittava löytyy yhteisöstä. Kannattaa huomioida, että puhelimessa ei ole kenttää, joten kylä on oikeasti syrjäinen.
Vaikka mukavuudet ovat vähäiset, vieraanvaraisuus on poikkeuksellista. Kävimmekin kahvilla erään perheen luona. Pihapiirissä olisi ollut tarjolla bungalow-tyylistä majoitusta, ja jäin harmittelemaan, ettemme viettäneet yötä Sopchemissä. Lähtiessämme annoin perheen lapsille kyniä.
Vaikkei muita palveluja, kuten kunnollista lääkäriä ole, löytyy kylästä pieni koulu, johon kävimme tutustumassa omatoimisesti. Oppikirjojen sisältö vaikutti hyvin samantyyppiseltä kuin länsimaissa. Koulun toimintaa ja oppilaiden hyvinvointia on edistetty jonkin verran vapaaehtoistyöntekijöiden voimin.
Keitä ovat khmut?
Lopuksi vielä muutama sana khmu-alkuperäiskansasta.
Khmut on yksi Laosin alkuperäiskansoista ja maan suurimpia etnisiä vähemmistöjä. Heitä asuu etenkin Pohjois-Laosissa. Khmu-kansan jäseniä arvioidaan olevan 500 000–600 000, ja he muodostavat noin 10 % maan väestöstä. Heidän saman niminen khmu-kielensä eroaa huomattavasti laon kielestä. Useimmat kuitenkin puhuvat nykyään myös laoa, erityisesti nuorempi sukupolvi. Lapset ovat innostuneita oppimaan englantia turistien kanssa.
Khmu-yhteisöissä elämä on ollut perinteisesti omavaraisviljelyyn perustuvaa. He viljelevät riisiä, keräävät metsän antimia, metsästävät ja kalastavat. Myös käsityöt, kuten bambutyöt ja korinteko, ovat osa arkea.
Uskomukset ja yhteisöllisyys
Khmuilla on vahva yhteys luontoon ja henkimaailmaan. Vaikka monet ovat nykyään buddhalaisia tai kristittyjä, perinteiset animistiset uskomukset elävät yhä: luonnonhenkiä kunnioitetaan, ja kylissä voi nähdä henki-alttareita tai -mökkejä. Kyläelämä on hyvin yhteisöllistä, ja vanhimpia kunnioitetaan päätöksenteossa.
Matkailijan näkökulmasta
Alkuperäisissä kylissä vierailuun kannattaa suhtautua kunnioittavasti, ja esimerkiksi kovin paljastava pukeutuminen ei ole suositeltavaa. Mukanaan kannattaa tuoda myös jotain pieniä lahjoja, kuten vaikkapa kyniä, saippuaa tai herkkuja omasta kotimaasta. Jos lapsille haluaa antaa jotain, kannattaa se tehdä vanhempien läsnäollessa, jotta lapset eivät totu liian varomattomasti ottamaan vastaan lahjoja tuntemattomilta ihmisiltä.
Kävimme Laosin reissun aikana myös toisessa khmu-kylässä, Sopkengissä, jonne veimme laatikollisen ensiaputarvikkeita ja lääkkeitä.
Khmu-kansan ihmiset ovat yleensä ujoja, mutta ystävällisiä. Monikaan ei puhu englantia, hymyt ja eleet riittävät kuitenkin pitkälle. Vierailu khmu-kylissä, kuten Sopchemissä tai Sopkengissä, on hieno tapa nähdä, millaista elämä Pohjois-Laosin vuoristossa on ollut vuosisatoja, joitain moderneja hyödykkeitä lukuun ottamatta. Aikakoneen puuttuminen ei siis ole esteenä sille, etteikö joskus voisi palata takaisin menneisyyteen.
19 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Ai vitsi, tuolla toden totta olisi kiva vierailla. Laos on ilman muuta Kaakkois-Aasian itseäni eniten kiinnostava kohde.
admin
Menkää ihmeessä, jos Kaakkois-Aasia vielä sattuu kohdalle!
Mari / Maailmakotina
Pohjois-Thaimaassa olen käynyt vastaavassa kylässä. Olin Fidan matkassa siellä (minulla kummilapsi Fidan kautta). Paljon samanksltaista.
admin
Varmasti on hyvin samantyyppistä seutua. Ihanaa, että pääsit tapaamaan kummilasta! Mulla oli 5-6 vuotta kummityttö Perusta World Visionin kautta, mutta en ehtinyt käydä Perussa ennen kuin kummiohjelma tuli päätökseen.
Eveliina / Reissukuume
Oi, Sopchem vaikuttaa ihan mun paikalta! Olis kiva olla ihan eristyksissä muusta maailmasta – ainakin jonkun aikaa 😀
PS. Nähdään kohta alhaalla ja jatketaan seikkailua kohti vuoristoa!
admin
Tuo Pohjois-Laos on kyllä oivallinen paikka verkosta irrottautumiseen.
Aila ja Juha
Otsikko toimi ainakin minun kohdallani: kun luen jotain, josta en tiedä ennestään mitään, mielenkiinto herää. Näin nytkin, oli mielenkiintoinen blogiteksti. Kiitos! Juha
admin
Kiva kuulla 🙂 Sama homma omalla kohdallakin!
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja on vielä olemassa. Näkyikö siellä muita turisteja? En taas tiedä, pystyisinkö itse menemään tuonne, tai tarvitsisin ainakin paljon rohkeamman ja ulospäin suuntautuneen kaverin. Jos paikalliset ovat yhtä ujoja kuin minä, niin hommasta ei taitaisi tulla yhtään mitään 🙂
admin
Näimme tässä kylässä kaksi vanhempaa länsimaista miesturistia, mutta esim. reppureissaajia ei näkynyt lainkaan. Monesti kielimuuri estää syvemmän kommunikoinnin, mutta hymyllä tosiaan pärjää jo pitkälle.
Pirkko / Meriharakka
Jos kylä elää käsitöistä, niin ostitteko niitä 🙂 Meillä ainakin pienenä haasteena on, että kun matkustetaan minimimatkatavaroilla, niin eipä niihin mitään lisää ostella. Eikä tietysti toisaalta useimmiten sinänsä kauniilla tekstiileillä valmiiksi sisustetussa kodissa mitään tekisikään. No toisaalta, etteköhän te kuitenkin majoituksesta ja venekuljetuksista maksaneet, joten tuitte yhteisöä kuitenkin sillä tavalla.
admin
Sepä se, että monissa paikoissa ei viitsi ns. ostamalla ostaa, jos tavaroille ei ole käyttöä. Olimme ostaneet tuliaiset jo muualta Laosista, mutta noita samoja kasseja yms. nekin olivat, tämä kun ei suinkaan ollut ainoa alueen käsityökylistä. Ostimme molemmat myös maalaukset itsellemme matkamuistoiksi. Nyt olen tulossa Georgian reissulta, ja repussa oli onneksi sen verran tilaa, että sain ostettua pienen maton, jolle oli ihan tarvettakin jopa. Jos taas en osta mitään käymistämme paikoista, käyn kuitenkin yleensä vähintään syömässä ja kahvilla jossain paikallisessa yrityksessä.
Anne | Elämää Nomadina
Näiden kylien elämä kuulostaa ja näyttää todella siltä, kuin aika olisi pysähtynyt. Tässä hektisessä, suorituskeskeisessä ja rahan pyörittämässä nykymaailmassa on kohta jo vaikea uskoa, että tällaisia paikkoja on vielä olemassa. Ihan ehdottomasti kiinnostaa palata Laosiin ja kierrellä enemmän tuolla kauniin pohjoisosan syrjäisemmillä seuduilla.
admin
Juuri noin, se on ehkä se tämän tyyppisten paikkojen tärkein anti ja opetus, miksi minäkin niissä haluan käydä.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Mielenkiintoista nähdä paikallista arkea vilauksen verran edes! Tulee mieleen, miten turismi tulee mahdollisesti vaikuttamaan näihin kyliin ajan saatossa, positiivisesti ja negatiivisesti.
admin
Vaikka itsekin olen turistina noissa vieraillut, niin toisaalta toivon, ettei kaikista pikkukylistä tule mitään suosittuja reppureissaajien rellestyspaikkoja. Sitten taas toiselta kantilta ajateltuna turismi on ollut juuri se tekijä, joka on vienyt monen takapajuisen ja alkeellisen kylän kehitystä eteenpäin ja mahdollistanut hieman helpomman elämän esimerkiksi sähkön ja terveydenhuollon saapumisen myötä.
Anna | Tämä matka -blogi
Aikanaan Laosia vuonna 2001 kiertäessäni kävimme jossain syrjäisemmissä paikoissa, mutta aika on syönyt jo tarkemmat muistot. Silloin elettiin muutenkin tuossa maassa hyvin erilaista elämään, kuin nyt.
Melko syrjäisiin paikkoihin on ajauduttu myös Afrikassa Pikavuoron bussi reissuilla. Monasti kylästä joku haluaisi esitellä kylää paremmin, mutta se söisi tuhottomasti aikaa. Muutaman kerran ollaan jalkauduttu ja käyty tutustumassa paikallisiin kouluihin ym. Aina on kyniä, vihkoja ym. ollut antaa.
admin
Mä olisin niin halunnut kierrellä maailmaa jo tuolloin 20 vuotta sitten! Moni paikka, mitä aikanaan ihailin Madventuresin kautta, on nykyään pilalla turismin ja länkkärimeiningin takia. Onneksi myös autenttisia paikkojakin on vielä jäljellä, kaikista ei tarvitse tulla massaturismin kohteita.
Virpi/ Virpin Maailma
Tälläisessä alkukantaisessa kylässä olisi ihan mahtavaa päästä vierailemaan. Kuvista voi aistia tunnelman ja että ihmiset tuolla ovat onnellisia, vähän kuin ulkopuolella pahasta maailmasta. Vaikka ei sillä, varmasti tuollakin omat haasteensa elämässä on.