
Mitä suomalaiset kaipaavat juuri nyt maailmalta?
Kysyin vähän aikaa sitten Facebookissa matkakuumeisilta kanssareissaajilta mitä he kaipaavat tällä hetkellä eniten ulkomailta. Havahduin itsekin tähän kysymykseen katsellessani Keski-Amerikan kuvia.
Tajusin, että sen äärettömän, sanoittamattoman kaukokaipuun tilalle on tullut yksittäisiä pieniä asioita, joita huomaan kaipaavani. Kukkivia violetteja jakarandapuita Meksikossa. Kaskaiden siritystä lämpimässä kesäyössä. Yhtäkkiä laskeutuvaa pimeyttä Suomessa totutun hämäränhyssyn sijaan. Valloittamattomia vuoria ja niiden rinteillä pyöriviä pilviharsoja. Utuisia päiviä, kun vuoret jossain horisontissa sulautuvat kuumaan kesäpäivään. Sitä kuinka Kuu on taivaalla väärinpäin.
Kaipaan jopa niitä ikäviä asioita, mihin aiemmin meinasi mennä hermot, mutta jotka kuuluivat pakollisina osioina matkaan. Jonottamista lentokentällä. Painavan repun raahaamista olkapäät punaisena. Tuskaisaa kuumuutta. Pahanmakuisia papaijan paloja aamiaisella. Kuoppaisia ja kapeita kävelyteitä. Odottelua, milloin minkäkin – shuttlen, uberin, museon aukeamisen, ruoka-annoksen, majapaikan check-inin, minkä vain. Tarkoittaisihan odottaminen sitä, että jotain hyvää on pian tapahtumassa.
Tällä hetkellä odotan eniten sitä, että saan koronarokotteet.
Mutta mitä suomalaiset reissaajat kaipaavat muilta mailta?
Moni kaipasi luontoon liittyviä elementtejä. Vastauksissa toistuivat useimmin aurinko, valo, lämpö, auringonlaskut, merimaisemat, koskemattomat ja pitkät hiekkarannat ja turkoosi kirkas meri. Näissä maisemissa haluttiin lenkkeillä, makoilla aurinkotuolilla, uida, snorklata ja sukeltaa, tanssia illan tullen. Minun lisäkseni joku muukin oli alkanut jo kaipaamaan myös niitä ikäviä asioita, kuten esimerkiksi rantapyyhkeellä olevaa hiekkaa.
Luonnosta kaivattiin myös Tunisian seetripuita, Gold Coastin palmuja ja Jamaikan mantelipuita. Lämmintä merituulta ja meren tuoksua. Vuoria, vesiputouksia ja tropiikkia. Kaukokohteista haaveissa mainittiin erityisesti Meksiko, Karibian saaret, Thaimaa, Vietnam, Gili Trawangan, Aasia ylipäänsä, Miami Beach, Cooksaaret, Senegal ja Australia. Kattava läpileikkaus maista ja mannuista.
Kaikki eivät tietenkään haikailleet eksoottiseen tropiikkiin, vaan ihan eurooppalaisiin kohteisiin. Kaipauslistalta löytyivät mm. Ibiza, Teneriffa, Albania, Baltian maat, Balkan, Unkarin Balatonjärvi, Ligurian sininen taivas. Muutama ikävöi Lontoota ja sieltä erityisesti Lontoon metron tuulahdusta, tuoksua kaduilla alku- ja loppukesästä sateen jälkeen sekä fiilistä pubeissa. Jotkut ikävöivät Müncheniä, Kööpenhaminaa, arkisia päiviä Tukholmassa, suurkaupunkeja. Kivoja pikku kyliäkin ikävöitiin.
Joku kaipasi lämpimiä iltoja, kun ulos voi lähteä huolettomasti kesämekossa. Toinen iloitsi siitä, että voi mennä parvekkeelle tupakalle ilman toppavaatteita. Kertoipa joku ikävöivänsä myös Perusta ostettua antibioottia, joka on auttanut kaikkiin vaivoihin. Joillekin kaipauksen kohteena olivat paikkojen lisäksi ihmiset. Ihan ymmärrettävästikin ikävöitiin mm. lasten perheitä sekä ihanan hotellin henkilökuntaa, johon on voinut pitää yhteyttä nyt vain Facebookin välityksellä.
Lämmössä kylpemisen, kulttuurin, ihmisten, ruuan ja maisemien lisäksi ikävä oli istuskelua paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa. Kaivattiin aasialaisia makuja, tuoreita hedelmiä, ylipäänsä hyvää ruokaa ja viiniä. Sitä, että saa vain viettää aikaa jossain ja katsella paikallisia ihmisiä ja heidän elämäänsä, tarinoida heidän kanssaan.
Moni (itseni mukaan lukien) ikävöi eniten juurikin sitä yleismaailmallista vapauden ja kiireettömyyden tunnetta. Kun ei ole aikatauluja, ei suunnitelmia, ei huolia. Saa mennä minne haluaa ja tehdä sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Sitä kun voi vaan kävellä ilman määränpäätä maisemien vaihtuessa. Vapauden ja leppoisuuden lisäksi monella kaipuun kohteeksi nousi uudet kokemukset. Voih. Ne ovatkin matkailun yksi suurin suola.
”Lämmintä merituulta. Hyvää ruokaa ja ruoantuoksuja. Kuumia aamuja ja aamujen linnunlaulua. Sysimustia iltoja ja kaskaiden siritystä. Auringonlaskuja. Hikoilevaa valkoviinilasia. Maleksimista hiekkarannalla. Vieraan kulttuurin seuraamista ja vierasta kieltä puhuvia ihmisiä ympärillä.”
”Aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa, juomaa, rentoa oleilua, reippailua mitä ihmeellisimmissä paikoissa, meren tuoksua ja turkoosia loistoa. Kaikkea ihanaa. Ei erityisesti mitään paikkaa, kunhan vain johonkin jonain päivänä vielä pääsisi.”
Noihin toiveisiin on hyvä päättää tämä lista. Noihin toiveisiin myös kiteytyvät omat pienet haaveeni.
Kiitos kaikille vastauksista, vaikka en tästä alunperin postausta suunnitellutkaan tekeväni. Minulle tuli kuitenkin niin lämpimän hyvä mieli vastauksia lukiessa, että halusin jakaa niitä myös teille. Tässä ajassa on ihanaa, että ihmiset jaksavat unelmoida. Kyllä se maailma vielä joku päivä meille taas aukeaa <3
Mihin tai mitä sinä kaipaat juuri nyt? Jätä alle kommenttia!


16 kommenttia
Pallonen9
Just!
Tuli ihan hyvä mieli, kun luin noita sun kaipauksia. Kiitos samoin, tuli muistoja mieleen. Tää huhtikuu on erityisen inhottava kuukausi vielä enkä meinaa minäkään kestää enää.
Sä kirjoitat yleensä virheetöntä tekstiä, mutta nyt silmille pomppasi yksi virhe: hämärän hyssy on hämäränhyssy.
Oon aikoinaan oikolukenut paljon ja bongaan virheitä teksteistä tahattomasti. Älä pahastu.
Mä kävin viimeksi 2019 Puerto Ricossa ja Virossa. Siinä ne ulkomaanmatkat onkin. Kaipuuta on vaikea vaimentaa. 🏜🏝🏞
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista ja omien tuntemusten jakamisesta! Huomasin vasta nyt, että tää oli menny roskiin. Ja eipä mitään, hyvä että bongasit kirjoitusvirheen, niin pääsen korjaamaan sen 😀 Oon itekin välillä aikamoinen kielipoliisi ja huomaan, jos jossain on virheitä.
Terhi
Näitä lukiessa mieleen tulvi ihania tunnelmia ja muistoja, lumihuippuiset vuoret aamuauringossa, samettinen, lämmin yö, joka on kaapannut syleilyynsä, ne tuoreet hedelmät ja jopa se pölyinen kylätie jota tarpoo auringon paahtaessa selkään ja ostoskassin painaessa kädessä.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Ihania kaipauksen kohteita sinullakin <3 Samettinen lämmin yö sais kyllä nyt kietoa minutkin syleilyynsä!
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Itse taidan tällä hetkellä kaivata eniten Indonesiaan snorklailemaan. Moniin maan hienoimpiin paikkoihin on harmittavan vaikea matkustaa, mutta nyt tosiaan itselläni on sellainen olo, että ihan mielellään voisi nähdä taas sen vaivan. Hiljattain katsoin Avara luonto -ohjelmaa ja kyllä vedenalainen maailma on hienoimmillaan ihan uskomattoman kaunis.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Voi että, kuulostaa ihanalta. Meidän on tarkoitus lähteä syksyllä Kyprokselle, ja siellä on aikeena korkata sukellus ekaa kertaa. Olisin halunnut testata sitä jo Madeiralla, mutta merivesi oli jo aika kylmää. Avara luonto on muuten ihan huippu inspiraation lähde! Se on lauantai-illan vakiokamaa saunan jälkeen 🙂
Mari / Kodinvaihtaja
Mua alkoi itkettämään, kun luin tätä. Kaipaan normaalia huolettomuutta. Ihmispaljoutta, jonottamista pää toisen niskassa. Mielelllään kuullen vieraita kieliä ympärillä, mutta kelpaa missä vaan. Tunnustan, tänä viikonloppuna kävin kylässä ja halasin pyytämättä anteeksi.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Voi ei sua <3 Mutta ymmärrän kyllä, että välillä sitä herkistyy tällasten asioiden edessä. Muistan viime kesänä vuodattaneeni kyyneleen, kun näin pitkästä aikaa lentokoneen taivaalla. Tuli niin haikea olo..
Anne | Elämää Nomadina
Onneksi viimein alkaa näkymään valoa tunnelin päässä, ja on helpompi uskoa siihen, että maailma vielä avautuu ja pääsee matkustamaan vapaammin. Tässä postauksessa oli kyllä koottuna kaikkea kaunista, ja tosiaan huomaa kaipaavansa myös niitä vähän ärsyttäviäkin asioita. Itsellä on jotenkin etuoikeutettu olo olla nyt lämpimässä meren äärellä ja vuorten vieressä, kun voi kokea monta noista mainituista kaipauksen kohteista ihan arjessa, mutta siitä huolimatta kaipaan vapautta, seikkailua ja huolettomuutta, sitä että voi vain päättää ja lähteä.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Kyllä se valo siellä häämöttää. Otin ite jo riskin ja varasin tammikuulle lennon Meksikoon. Uskon, että oon saanut sen ekan rokotteen jo siihen mennessä ja se suojais vakavalta taudilta. Te olette kyllä onnellisiä, kun saatte olla nomadina maailmalla. En yleensä koskaan kadehdi ketään mistään, mutta tällä hetkellä toivoisin, että saisin itekin olla samalla lailla vapaa ilman mitään velvollisuuksia ja taakkaa täällä kotimaassa..
Pirkko / Meriharakka
Minä kaipaan uuden kokemista, sitä ettei aamulla tiedä mitä tänään tulee näkemään tai kokemaan, ettei tiedä mikä nurkan takana odottaa. Vuosi enimmäkseen Suomessa – ja täällä jo eletyt monet monet vuosikymmenet – tarkoittavat sitä, että Suomessa harvoin tulee vastaan oikeasti uutta. Kyllä ne luontopolut alkavat vaan toistaa itseään ja ABC-asemat ja ketjuravintolat ovat aika samanlaisia kaikkialla.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Tiedän todellakin mistä puhut. Vaikka kotimaa olis kuinka rakas, niin se on vaan fakta, ettei tuttu ja turvallinen herätä samanlaista iloa ja onnea kuin nuo ulkomaiden uudet seikkailut ja kokemukset. Mulla oli jo ennen koronaa tapana sanoa, että kotona olen olemassa, mutta matkoilla herään eloon.
Tanja
Mä kaipaan meren tuoksua, katukeittiöitä Aasiassa, basaarien kuhinaa Pohjois- Afrikassa, kaskaiden siritystä ja sitä, ettei tarttis toppatakkia eikä villasukkia. Onneksi sain jo ekan rokotuksen ja toisenkin muutaman viikon päästä ja sitten maailma avautuu ihan uudella tavalla.
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos kommentista 🙂 Ihana kuulla, että sait jo rokotuksen!
Suvi / Suvin matkassa
Ihana postaus ja niin ihania kuvia maailmalta! Itse kaipaan eniten juurikin vapauden ja kiireettömyyden tunnetta, samoin kun sitä pientä kutinaa vatsanpohjassa kun pääsee tutustumaan uuteen paikkaan! Ja tietenkin aurinkoa ja trooppista ilmastoa 🙂
Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning
Kiitos paljon <3 Voih, noita juttuja on ikävä.