Eurooppa,  Suomi

Juhannus metsässä – Yksin telttailemassa karhuista huolimatta

Vietin lapsuudessani lukemattomia öitä teltassa ympäri Suomea eri leirintäalueilla, mökeillä ja saarissa, joihin pysähdyimme yöksi venereissuilla. Aikuisena yön yli retkeily on ollut to do -listalla jo vuosia. Ostin teltan ja makuupussin kolme vuotta sitten aikeenani lähteä retkeilemään lähiluontoon. En kuitenkaan saanut aikaiseksi joko töiden takia tai siksi, etten viitsinyt lähteä raahaamaan pyörällä kantamuksiani maastoon. Alkuviikosta päätin, että juhannusaatoksi lähden johonkin, tuli mitä tuli.

Olin käynyt pari päivää aiemmin katselemassa sopivia paikkoja, mitkä löysin tutkailtuani Vedenjakajareitistön karttoja. Luulin kiertäneeni jo kaikki mahdolliset laavut ja taukopaikat viime vuosien aikana, mutta sitten huomioni kiinnittyi kartan eteläisimpään pisteeseen, jota en ollut aiemmin noteerannut ollenkaan. Olin kyllä kuullut Tuopun maastopyöräreiteistä, mutta luulin niiden olevan ihan eri suunnassa. Etsintäkierroksella päädyin vahingossa harhailemaan väärään metsään, kun en katsonut kartasta, missä olen. Mutta löysinpähän samalla kauniin koivulehdon saniaisineen keskeltä kuivaa kangasmetsää.

https://www.instagram.com/p/CBiUu41DzMe/

Jatkoin tuolta matkaa, ja päädyin vihdoin oikeaan paikkaan, Pikonniemeen, joka sijaitsee Pyhityllä Ruokojärven rannalla. Retkipaikkaan on kaupungista matkaa noin 10 kilometriä ja sinne menee vain paikoin huonokuntoinen metsätie, joten ajattelin että tuolla saan varmasti olla rauhassa. Paikka vaikutti muutenkin juuri sopivalta ensimmäiseen soolotelttailuun, sillä siellä on grillipaikka, puuliiteri, puucee ja laavu. Paikka on tosi siisti eikä mitään ole hajotettu. Myös puuceen kunnosta pidetään huolta ja seinällä on lista, mitä milloinkin on käyty tsekkaamassa.

Vähän kyllä hirvitti paikan syrjäisyys ja täällä esiintyneet lukemattomat karhuhavainnot. Osa karhuista on tullut ihan kaupunkiin asti tonkimaan ihmisten roskiksia. Googlasin netistä tietoa, mutta en saanut selkeää vastausta telttailun turvallisuudesta, joten päätin kysyä asiaa paikalliselta riistanhoitoyhdistykseltä. Toiminnanjohtaja kertoi, että telttailun pitäisi olla ihan turvallista, sillä ei karhuja jokaisen mättään takana ole, vaikka niistä onkin paljon havaintoja, ja että normaalisti karhu väistää ihmistä. Päätin ottaa riskin ja lähteä matkaan.

Suunnittelin, että otan viinipullon mukaan, jolla saisin hälvennettyä enimmät kuumotukset. Pyysin Viinimaan edustajalta suositusta luonnossa hengailuun ja kanasalaatin kanssa nautittavaksi. Hän suositteli Sancrispinon luomuvalkoviiniä, jota myydään kätevästi 0,25 ja 0,5 litran kartonkipakkauksissa. Erinomainen vaihtoehto luontoretkelle! Alkossa oli vain noita isompia tonkkia, joten ostin sitten sellaisen. Viini on muuten myös vegaaneille sopiva.

Pyrin ottamaan ekologisuuden myös muissa retkitarpeissa huomioon, ja ostin puiset kertakäyttöaterimet, jotka pystyy polttamaan tai hautaamaan maahan käytön jälkeen (toki olisin voinut ottaa myös oikeat välineet). Papstar, joka tuotteita valmistaa, on saanut FSC-sertifikaatin kestävän metsänkäytön tukemisesta. Lautanen ja kahvikuppi puolestaan valikoitui suomalaiselta Orthexilta, joka aiempien muoviastioiden sijaan tuottaa nykyään myös sokeriruo’osta tehtyjä astioita. Ne ovat aivan muovin veroisia, kevyitä ja todella kestävän tuntuisia.

Kävin ostamassa vielä ilmatäytteisen retkipatjan ja evästä, pakkasin kamat ja hyppäsin skootterin selkään. Meinasin ensin pystyttää teltan ihan järven rantaan, mutta maassa kulki isojen muurahaisten reitti, joten päädyin kasaamaan teltan laavun sisälle, jonne se mahtui erinomaisesti. Ajattelin laavun tuovan myös jonkinlaista suojaa, ettei kukaan (karhu tai murhaaja 😀 ) pysty minua ainakaan takaapäin yllättämään. Karhujen lisäksi nimittäin myös Bodomin ja Tulilahden telttamurhat kummittelivat mielessä.

Saavuin retkipaikalle noin neljän maissa juhannusaattona ja aloin heti kasaamaan leiriä. Kun olin saanut teltan pystyyn, kuulin järveltä ääniä, ja pian rantaan pelmahtikin nelihenkinen perhe kanootteineen. He alkoivat grillaaamaan muina miehinä, ja kysyivät olenko yöpymässä siellä. Perheen äiti vielä kyseli, että enkö pelkää karhuja, ja kertoi karhuista, jotka olivat tonkineet heidän mökin liepeillä roskiksia jonkun matkan päässä.

Odottelin noin tunnin, että perhe jatkaa matkaansa, ja aloin sitten itsekin grillaamaan valmiilla tulilla. Paistoin chorizoa sekä basilikalla ja oliiviöljyllä maustettuja tomaatteja ja punasipulia. Olin ottanut matkaläppärin mukaan ja irkkailin pöydän ääressä luonnon äänistä nauttien. Pieni annos ei kauaa nälkää pitänyt, joten söin vielä kana-taco-salaatin ja avasin viinin.

https://www.instagram.com/p/CBn5Bg2B3vX/

Kiertelin lähimaastoa ja kuvailin kaunista metsää ja suopursuja. Yhtäkkiä aloin kuulla ylimääräisiä ääniä ja meinasin saada sydänkohtauksen, kun metsästä ilmestyi maastopyöräilijä. Mies varmaan säikähti minua yhtä paljon ja polki tuhatta ja sataa ohi. Kohta tyyppi ajoi uudelleen ohitseni sinne mistä oli tullutkin. Mietin, saanko olla loppuillan yksin vai tuleeko sinne vielä enemmänkin porukkaa.

Varmuuden vuoksi kävin karhujen varalta viemässä ruuanlaitosta syntyneet roskat muovipussissa kauemmas leiristä, mistä ottaisin ne mukaan lähtiessäni.

Juttelin siskon kanssa pitkään puhelimessa ja kumosin lopun viinin. Datailin vielä hetken ja menin sitten telttaan makoilemaan. En kuitenkaan viitsinyt vielä käydä nukkumaan, joten lähdin joskus 23 maissa vielä käveleskelemään metsätietä pitkin. Näin puiden välistä oranssina hehkuvan auringon hyvin matalalla, joten ajattelin lähteä katsomaan auringonlaskua niemenkärjen toiselle puolelle. Sinne ei käsittääkseni mennyt tietä, joten rämmin reiteen asti ulottuvien suopursujen ja sammalmättäiden läpi rantaa kohti. Mielessä kävi hämähäkit ja punkit, mutta pienessä viinihiprakassa en jaksanut välittää, vaan taivaan väriloisto vei voiton.

Kannatti tosiaan mennä, sillä auringonlasku oli todella kaunis ja värikäs. Ihailin maisemaa tovin ja lähdin sitten kömpimään takaisin teltalle päin. Solmin etuseinät sivuille ja jätin vain hyttysverkko-oven paikoilleen, jotta pystyin katselemaan teltasta edessä levittyvää järvimaisemaa. Datailin vielä hetken ja katsoin muutaman Youtube-videon, kunnes nukahdin. Heräilin pitkin yötä kylmyyteen, nälkään, lintujen lauluun ja tuulen tuiverrukseen. Kolmen maissa oli pakko laittaa lisää vaatetta päälle, sillä avonainen teltta hohkasi kylmää tuulta sisään. Suljin telttakankaan ja jatkoin unia.

Viideltä heräsin siihen, kun joku eläin ryskäsi laavun takana. Äänet eivät kuitenkaan kuulostaneet karhun ääniltä, joten ajattelin siellä olevan ehkä kettu, näätä, supikoira tai vastaava pieneläin. Minulla oli ihan hirveä nälkä, joten kävin hakemassa vähän ajan päästä kylmälaukusta lohileivän, ja join haaleaa kahvia. Kylmälaukku piti hyvin kaikki ruuat kylmänä neljän kylmäkallen ansiosta, mutta teräksinen vesipullo ei pitänyt kuumuutta noin pitkää aikaa. Aamupalan jälkeen nukahdin vielä pariksi tunniksi. Heräsin seitsemän jälkeen ja avasin taas etuoven, jotta pystyin ihailemaan maisemaa. Katsoin myös Ruudusta Sykkeen kaksi uutta jaksoa, söin jugurtin ja join loput kahvista, joka oli jo ihan kylmää.

Makoilin vielä tunnin pari sängyssä, kunnes aloin viimein pakkailemaan kamoja ja purkamaan teltan. Jos evästä olisi ollut enemmän mukana, olisin voinut jäädä telttaan loikoilemaan pidemmäksikin aikaa. Toisaalta oli kiva päästä kotiin syömään ja lämpimään suihkuun. Kun olin saanut teltan pakattua, alkoi olla jo todella heikko olo, joten söin hieman suolaa ja join loput vichystä. Tein vielä viimeisen vilkaisun paikkaan, ettei sinne jäänyt mitään jälkiä oleskelustani, ja lähdin ajelemaan kotiin päin.

Tuli tässä samalla todistettua, että aina ei tarvitse sijoittaa montaa sataa euroa retkeilyvarusteisiin. Minulla on itselläni vain Tokmannin Vaeltaja-sarjan teltta ja makuupussi, ja ne ajoivat hyvin asiansa lähiretkeilyn aikana. Ehkä johonkin oikealle vaellukselle kannattaa hommata monipuolisemmat välineet, mutta minä pärjäsin näillä erinomaisesti. Myös tuo Pavillo Roll & Relax -retkipatja oli tosi mukava nukkua ja piti ilmat hyvin sisällä. Patja täytetään erikoisesti pussilla, josta ilma puhalletaan patjan sisään. Täyttämiseen ei mennyt kuin pari minuuttia.

Telttaretki oli tosi mukava kokemus, ja olen ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä yksin metsään karhupelosta huolimatta!


Millainen juhannus sinulla oli? Jätä kommenttia alle 🙂

12 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Todella kivan kuuloinen juhannusretki sinulla!

    Yksin teltassa yöpyminen on muuten monin verroin jännittävämpää kuin kaverin kanssa. Helposti mielikuvitus alkaa laukkaamaan ihan eri tavalla, kun on yksin. Vaikka noista Bodomin ja Tulilahden murhista onkin valtavasti aikaa, käyvät ne joskus myös itsellä mielessä. Aika kamalia tapauksia. Karhuja sen sijaan en oikein osaa nykyään pelätä tai edes ajatella.

    Me olimme perjantaina ihan vain kotosalla, mutta eilen lauantaina teimme mukavan retken Örön saareen Saaristomerellä, joka erityisesti aurinkoisena ja lämpimänä päivänä oikein mukava. Pääsimme päivän aikana bongaamaan myös hirven kahden vasan kanssa ja useita valkohäntäpeuroja, joka tällaisille eläinfaneille on aina erittäin mukava lisä!

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Kiitos 🙂 Joo, kyllä! Ihmeen helposti sitä alkaa kaikki juurakot, kannot ja muut luonnon muodostelmat näyttämään karhulta, tai sitten kuvittelee että joku tuulen kahina on varmasti se murhaaja, joka on kaikista mahdollisista metsäpaikoista just nyt osannu tulla tänne 😀
      Kuulostaa teidänkin juhannus ihanalta 🙂 Valkohäntäpeurat on kauniita. Kaveri kuvailee niitä aika usein Viikissä, missä ne on oikein villiintyny.

  • Sateenmuru

    Oi, ihanan kuuloinen juhannusyö! Olisin itsekin ollut hieman huolissani karhuista, etenkin kun Kontiopuistossa oli sellainen ilmeisesti liikuskellut. P.S. Kiva, että täällä päin haahuilee joku toinenkin blogin pitäjä. 🙂

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Kiitos 🙂 Täällä Konttarissa niitä just on kyllä juoksennellu, samoin kun Partaharjussa ja Nikkarilassa erityisesti. Joskus ollu myös ilveshavaintoja Konepajan lähellä. Ja heh, enpä olis uskonu törmäävääni minäkään toiseen täältä suunnalta olevaan bloggaajaan! Oon ite Varkaudesta alunperin, mutta asunu täällä nyt about puolet elämästäni. Te ootte ilmeisesti vain käymässä täällä?

  • Hannele

    Wau, ihana retki. En ole ikinä telttaillut yksin ja kyllä mua vähän jännittäisi, sekä karhut että hullut….. mikäköhän se eläin oli telttasi takana aamulla? Mä en olisi pystynyt uteliaisuudeltani jättämään tarkistamatta:). Aivan upeat auringonlaskun kuvat!!!

  • Noora / Seikkailumielellä

    Aika rohkea olit kun lähdit yksin karhujen keskelle, itsellä puntti tutisee kun kuulen pienenkin rusahduksen teltan ulkopuolelta 😀 Vietin viime vuonna juhannusta samaan tyyliin telttaillen luonnon keskellä ja on se vaan hieno tapa nauttia keskikesän juhlasta. Nuo viinitötsät täytyy pistää muistiin, ihana retkiviini-idea!

    • Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning

      Oli kyllä kiva reissu, vaikka ensin pelottikin 😀 Oon lukenu tosta Patvinsuosta aiemmin blogeista, mutta silti mulla oli sellanen mielikuva et se on Etelä-Suomessa. Googlasin äsken, niin sehän onkin oikein karhun sydänmailla! Google Mapsin esittelytekstissäkin lukee ”Karhujen asuttama suoalue” 😀 Olis kyllä pelottanu yöpyä siellä! Onneks selvisitte hengissä!

  • Muu maa mandariini / Oona

    Vau ootpa rohkea! Täällä toinen karhupelkoinen ja yksin en kyllä uskaltaisi mennä! Olipas hyvä löytö tuo laavu! Olen ollut kerran yötä teltassa keskellä ei mitään, jolloin tuollainen laavu olisi ollut kyllä ihan mahtava! Heräsin nimittäin siihen, että hirvi oli ihan pääni vieressä, vain ohut telttakangas oli välissämme. 😀

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.