Synkkä Budapest: Kauhutalo, Terror Háza ja lääketieteen museo

Puolasta tulin Flixbusin kyydissä Slovakian läpi Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu, sillä se oli sisältynyt myös vuoden 2019 Euroopan maata pitkin reissuuni. Majoituin yli 100 vuotta vanhassa kerrostaloasunnossa, jossa kaikille oli omat huoneet, mutta erittäin siistit ja kattavasti varustellut keittiö ja kylpyhuoneet olivat yhteiskäytössä. Vilnan majoitusten lisäksi Budapestin Gellerico Rooms olikin reissun parhaimpia majapaikkoja.

Vaikka olin käynyt Budapestissa aiemmin, olin jostain syystä skipannut yhteiskunnallisen kauhun aikaa esittelevän Terror Házan sekä Semmelweisin lääketieteellisen museon, joten ne olivat ohjelmassa tällä kertaa. Lisäksi löysin sattumalta itselleni uudenlaisen kokemuksen, Nightmare in Budapest -kauhutalon, johon osallistuin innoissani. Synkkien kohteiden lisäksi kuljeskelin kaupungilla, söin gulassikeittoa ja kävin Budapestin viinijuhlilla, jotka järjestettiin Budan linnalla.

Terror Háza

Budapestin keskustassa sijaitseva Terror Háza (House of Terror) toimii sekä museomaisena muistopaikkana että varoituksena Unkarin 1900-luvun diktatuureista. Näyttely kertoo Unkarin natsimiehityksen, Neuvostoliiton vallan ja kylmän sodan aikakauden synkän perinnön kautta yksilöiden kärsimyksestä ja yhteiskunnassa vallinneesta pelon ilmapiiristä.

Rakennus oli ensin natsimielisen Nuoliristipuolueen päämaja ja myöhemmin kommunistisen salaisen poliisin ÁVH:n kuulustelukeskus ja vankila. Monikerroksisessa ja hyvin toteutetussa museossa esitellään molempien hallintojen harjoittamaa vainoa, kidutuksia ja poliittista kontrollia, minkä lisäksi kellarissa voi yhä nähdä rekonstruoituja sellejä ja teloitustiloja.

Näyttelyhuoneet vievät vierailijan tunnetilasta toiseen, ja etenkin osa videomateerialista on niin raakaa, ettei se sovi kaikille. Natsien aikakautta esittelevässä videossa näkyy esimerkiksi suuri ruumiskasa, jota puskutraktori työntää maakuoppaan. Viereisessä televisiossa Hitler huutaa hanhiaskelilla marssivan sotilasjoukon taustalla.

Toisaalta kommunismin aikaa esittelevä sali herättää jopa pienen hymynkareen värikkäillä propagandajulisteillaan ja etäisesti lapsuuden kulta-aikoihin vievällä käyttötavaraesineistöllään. Kellarikerroksen vankitilat taas luovat samanlaisen epätoivon, kuin Baltian maissa pelolla hallinneen KGB:n kidutussellit esimerkiksi Vilnassa ja Riikassa. Audio-oppaan kuvaillessa mitä raaimpia kidutuskeinoja en voi kuin pudistella päätäni ihmisen julmuudelle.

Terror Háza on immersiivinen, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Pääsylippu on noin 10 euroa ja audio guide 5 euroa. Pääsin museoon ilmaiseksi, mutta maksoin audio-opastuksesta. Lisätietoa.

Semmelweisin lääketieteellinen museo

Tämän museon bongasin Atlas Obscuran sivuilta. Lääketieteellistä historiaa ja unkarilaisen lääkärin, Ignaz Semmelweisin elämäntyötä esittelevä museo on yllättävän laaja kokonaisuus, jonka lisukkeena vaihtuvan näyttelyn puolella on kirurgian historiaa esittelevä näyttely. Etenkin kirurginen osio toi mieleen Saw-leffat, enkä ollut varma, olenko lääketieteellisessä vai kidutusmuseossa.

Semmelweisiä on kiittäminen aseptiikan parantamisesta ja tämän myötä lapsivuodekuolleisuuden merkittävästä vähenemisestä. Aihe vaikutti etäisesti tutulta, ja muistin, että olen katsonut joskus dokumentin Semmelweisin työstä. Yksi kiinnostavimmista pysyvän näyttelyn osista oli alkuperäiskansojen lääketieteellisiä traditioita esittelevät esineet. Mukana oli muun muassa muinaisen Egyptin jumalsymboliikkaa ja muumiointia sekä Amazonin sademetsässä elävien heimojen taikakaluja.

Pääsymaksu alle 2 euroa. Lisätietoa.

Nightmare in Budapest -kauhutalo

Jos opettavaisuuteen ja konservointiin keskittyvä Terror Háza sijoittuu synkän matkailun asteikon synkkään päähän, voi parin korttelin päästä löytyvän Nightmare in Budapestin sijoittaa vaaleaan päätyyn. Teatterin, pakohuoneen ja kummitustalon elementtejä yhdistelevä Nightmare in Budapest on viihdemielessä rakennettu fiktiivinen kokemus, jolla ei ole historiallista tai tunneperäistä painoarvoa.

Kauhutalossa vierailijat kulkevat läpi pimeiden lavastettujen huoneiden, joissa näyttelijät, äänitehosteet ja visuaaliset efektit luovat intensiivisen ja fyysisesti osallistavan kokemuksen. Kokemus kestää noin puoli tuntia, ja sen aikana on etsittävä tie ulos pimeästä labyrintista ja ratkaistava muutama pieni tehtävä kiduttajien ja häiriintyneiden näyttelijöiden huutaessa vieressä ja pelotellessa osallistujaa. Tavoitteena ei ole historiallinen oppi vaan adrenaliini, säikähdykset ja tunne siitä, että on joutunut keskelle todellista painajaista.

Talossa täytyy osata englantia ja sietää sitä, että ventovieraat ihmiset koskevat sinuun – minut esimerkiksi napattiin pilkkopimeässä takaapäin kiinni ja vedettiin nurkkaan. Osallistuja ei kuitenkaan saa koskea näyttelijöihin tai lavasteisiin ellei erikseen käsketä. Käytössä on turvasana, jolla kokemuksen voi lopettaa kesken.

Mielestäni Nightmare in Budapest oli yhtä aikaa hauska ja pelottava, ja yllätyin eläytyessäni kokemukseen, vaikka olin alkuun epäillyt, ettei se aiheuttaisi minussa minkäänlaista pelkoa. Osa näyttelijöistä oli niin uskottavia, että oma mieli alkoi välillä häivyttää faktan ja fiktion välistä hiuksenhienoa rajaa. Erityisen tyytyväinen olen, että koin tuon yksin, jolloin en saanut turvaa kenestäkään. Huvinsa kullakin.

Kokemus maksoi vajaa 30 euroa. Sain kaupan päälle videoita, joita ei yleensä nauhoiteta. Järjestäjä halusi kuitenkin tarjota minulle kuvallista materiaalia, sillä suljetussa tilassa ei saa kuvata ja kerroin kirjoittavani tästä blogiin. Lisätietoa.

Budapestin tarjonta osoittaa, että synkkä matkailu levittyy todella laajalle skaalalle aina vaaleanharmaasta sysimustaan päätyyn. Oman mielenkiinnon ja psyykkisen sietokyvyn rajoissa aiheeseen voikin tutustua niin viihde- kuin opetusmielessä.

—
Mikä näistä olisi sinulle mieluisin kokemus?