Užupis on Vilnan rosoinen vaihtoehtokulttuurin keskus

Tykkäätkö Köpiksen Christianiasta, Oslon Grünerløkkasta tai Lontoon Camden Townista? Silloin myös Vilnan pienin kaupunginosa – hauska, kantaa ottava ja särmikäs Užupis on sinua varten!

Mikrotasavallan syntyhistoria

Užupio Respublika on aprillipäivänä 1997 ”itsenäiseksi” julistautunut mikrotasavalta Vilnan vanhankaupungin tuntumassa. Nimi tarkoittaa ”toisella puolella jokea”, sillä asuinalue sijaitsee Vilnelė-joen eristämällä entisellä työväenluokan ja syrjäytyneiden alueella. Užupisin jouduttua hylätyksi neuvostoaikana, houkutteli se ensin kodittomia, kunnes alue lopulta päätyi vaihtoehtokulttuurin suosioon. Vielä 1990-luvun alussa alueella oli levotonta, mutta vuosien kuluessa Užupis on muuttunut taiteilijoiden, toisinajattelijoiden ja luovan yrittäjyyden kotipaikaksi.

Užupisilla on oma raha, presidentti ja lippu, ja se on tietenkin julistanut myös oman perustuslakinsa. Laki on kirjoitettu useammalla kielellä – jopa suomeksi. Yksi kivoimmista säännöistä kuuluu: ”Jokaisella on oikeus rakastaa ja hoitaa kissaa.”

Užupio Respublika ei ole virallinen valtio, vaan taidetta ja ironiaa täynnä oleva leikkimielinen ele, jolla on syvällisempi merkitys. Se syntyi aikana, jolloin Liettua oli vasta hiljattain irtautunut Neuvostoliitosta ja etsi omaa paikkaansa Euroopassa. Užupisin asukkaat halusivat muistuttaa vapauden, luovuuden ja inhimillisyyden tärkeydestä. Kissa-lain lisäksi heidän kuuluisassa perustuslaissaan todetaan muun muassa, että ”Jokaisella on oikeus olla onnellinen” – ja että ”Jokaisella on oikeus olla onneton”.

Užupis nykyään

Nykyään alueen kaupoista voi löytää mm. paikallisia käsitöitä, taidetta, shamanismiin liittyviä esineitä, hampputuotteita ja ekologisesti tuotettuja vaatteita. Myös tatuointiliikkeitä on jokaisen tarpeisiin. Užupis tarjoaa lisäksi valikoiman ravintoloita, kahviloita ja baareja. Miten olisi vaikka tuoppi tai kupponen baarijakkaroiden sijaan keinussa?

Omiksi suosikkipaikoikseni nousivat pieni ja syrjäisempi pitopalveluyritys Dineris Food Spot, joka ei sisustuksella koreile, mutta sen sijaan tarjoiltavat vievät kielen mennessään. Tunnelmaa kaipaavan taas kannattaa suunnata keskeiseltä paikalta löytyvään One for Alliin, jonka listoilta kirjaimellisesti löytyy jokaiselle jotakin. Naapurissa sijaitseva kannabiskauppa Kanapinė Krautuvė taas tarjoilee ilmaista hampputeetä ohikulkijoille. Kaiken tämän keskellä kohoaa Užupisin tunnetuin symboli, pronssinen enkelipatsas.

Taide alueen vetovoimatekijänä

Taiteen osalta kaupunginosan tarina alkoi vuonna 1996, kun joukko Vilnan taideakatemian opiskelijoita asettui joenvarren taloon ja perusti sinne yhteisön. Hanke sai paljon tukea, ja vuonna 2002 yhteistyössä Vilnan kaupungin kanssa syntyi Užupisin taideinkubaattori. Siellä ulkoveistokset ja installaatiot vaihtuvat jatkuvasti, ja kävijöitä rohkaistaan inspiroitumaan, nauramaan ja kokeilemaan jotain itselle vierasta. Syyskuussa 2025 taideinkubaattori esitteli hieman synkempää teemaa, kun aiheena oli muoviroskan ja mikromuovin päätyminen vesistöihin.

Katutaidetta ja ulkoilmagallerioita löytyy muualtakin jokivarresta. Enkelin lisäksi alueen toinen tunnettu symboli, pieni merenneito, majailee juuri joen pientareella. Vilnelė-joen ylittävästä sillasta roikkuu myös hauska ”Kohtalon keinu”, joka kutsuu viettämään aikaa viehättävään miljööhön. Jokivarsi onkin ehkä koko Užupisin sydän, sillä sinne kerääntyy vuorokauden ajasta riippumatta ihmisiä nauttimaan joen vehreydestä ja lukuisista taideteoksista. Lähistöllä sijaitseva puisto taas on julistettu Tiibetin aukioksi mikrotasavallassa vierailleen Dalai Laman kunniaksi.

Sammaloitunut Bernardinen hautausmaa

Užupisissa ollessa kannattaa ehdottomasti vierailla myös Vilnan toiseksi vanhimmalla hautausmaalla, joka sijaitsee Užupisin itälaidalla. Vuonna 1810 perustettu hautausmaa on yksi kauneimmista, jonka olen nähnyt. Tuntuu, kuin boheemi tunnelma ja valloittava luonnollinen rehevyys jatkuisi siellä, mihin monen maallinen kulku on päättynyt.

Kun Neuvostoliitto miehitti Liettuan, hautausmaa suljettiin 1960-luvulla ja sen kohtalo oli ankara. Monet haudat purettiin, hautakiviä käytettiin rakennusmateriaalina ja alue jätettiin rappeutumaan. Tämä kertoo paljon ajasta, jolloin menneisyyden muistot haluttiin pyyhkiä pois – erityisesti ne, jotka liittyivät kansalliseen identiteettiin ja kulttuuriin.

Jos Užupisin nykyinen tasavalta enkelipatsaineen edustaa vapautta ja luovuutta, sen hautausmaa muistuttaa kaupunginosan toisesta puolesta. Sillä puolella menetykset ja unohtuneet tarinat kuuluvat tähän maisemaan.